tiistai 28. tammikuuta 2014

Yökerhon ei tarvitse olla lihatiski

Suomessa yökerhoilla on vähän tarkoituksia. Suurin osa yökerhoista on valjastettu miesten ja naisten soidinmenoareenoiksi, joita kutsutaan pilkkanimillä 'lihatiski' tai sedula. Näillä nimillä viitataan yökerhojen tehtävään tarjota paikka seksin löytämiselle. Suomessa seksiä ajatellaan tärkeänä hyödykkeenä, jota annetaan ja otetaan, ja johon on myös moraalinen oikeus molemmilla sukupuolilla. Käytännöllinen hyödykelogiikka tekee kuitenkin antajaksi naisen ja ottajaksi miehen. Tähän kuuluu, että seksin toistuva antaminen on moraalisesti epäilyttävää toimintaa eli lutkamaisuutta ja huoramaisuutta.

Yökerhot ovat saaneet asemansa koska Suomessa on tapana erotella selkeästi sosiaaliset tehtävät toisistaan. Tärkeät instituutiot kuten työ, perhe, seksi, koulu, tiede, taide, politiikka on perinteisesti pidetty erossa sääty- ja sukupuolijaon kautta, mutta suomalaisen identiteetin ainutlaatuiset puolet periytyvät historiallisesti alistetusta asemasta ja agraarisuudesta, jotka tekevät elämismaailmasta edelleen dualististen jakojen maailmaa. Jaot tulevat parhaiten esille kaikille yhteisessä 'maalaisjärjessä'.

Perinteisiä jakoja on työaika/loma, työpaikka/koti, aikuisuus/lapsuus, herra/alamainen, mies/nainen, palkkatyö/yrittäjyys, nälkä/täyttymys, sota/rauha, oma/vieras, tekninen/humanistinen, romanttinen rakkaus/ystävyys, kännissä/selvänä, laiska/ahkera. Dualistiset kategoriat edellyttävät toisiaan ja niiden keskinäinen suhde on moraalisesti latautunut. Ystävyydestä romanttiseen rakkauteen ei voi siirtyä ilman rituaalia (esim. rakkauden tunnustusta), jonka avulla osoitetaan, että kuulutaan uuteen luokkaan.

Yökerhon tehtävä on rajattu, koska Suomessa on vähän paikkoja, joilla on romanttisia ja seksuaalisia funktioita. Suomalaiset eivät halua myöskään yhdistää esimerkiksi seksiä ja töitä - ilotyttöjen paheksunta onkin juuri tämän kritiikkiä. Yökerhoon mennään hakemaan seksiä ja töihin mennään tekemään töitä. Se moninaisten eri asteisten eroottisten merkkien maailma, johon varttuneet suomalaisnaiset addiktoituvat kaukomailla, edellyttää tarpeiden sekoittumista ja niiden kohtelemista osana samaa tilaa ja aikaa.

Yökerhoon voi tuoda useampia tarpeita, vaikka tarpeet olisivat sukupuolisia ja seksuaalisia. Ennen kuin se tapahtuu itsestään, illasta voi tehdä monipuolisemman muistamalla välttää joitakin kliseitä, jotka rakentavat illasta yksipuolista tai tylsää. Tavallisimmat asiat voidaan jakaa miesten ja miesten asioihin, naisten ja naisten asioihin, miesten ja naisten asioihin sekä seksin ja ei-seksin asioihin.

Miesten ja miesten asiat yökerhossa: 

Suomessa miehet tulevat keskenään yökerhoon etsimään naisia. Pubissa voidaan käydä sekaporukalla, mutta yökerho lihamarkkinoina pakottaa miehet siirtymään omille paikoilleen melko huvittavilla tavoilla. Rituaalisena no-mans-landina toimii tanssilattia.

Miesten keskinäisen maailman ja sen yökerhoa rakentavan vaikutuksen voi rikkoa paradoksilla. Menemällä tutustumaan toisiin miehiin. Sen lisäksi, että tämä auttaa unohtamaan neuroottisen soidinmenotoiminnan ja tuo illalle lisää tarkoituksia, se auttaa lähestymään naisia paremmin kuin naisiin tutustuminen. Jos tämä tuntuu oudolta, lue lisää Neil Straussin Pelimiehestä.

Naisten ja naisten asiat: 

Naiset tulevat myös keskenään yökerhoon etsimään miehiä, mutta siinä missä miesten soidinmenotoiminta on toistuvien pakkien sietämistä, nainen pettyy huonojen miesten kautta omaan kykyynsä houkutella uusia hylkäämisen sietäjiä. Toiset naiset toimivat yökerhossa tämän siirtovaikutuksen vahvistajina eikä heihin keskittyminen auta murtamaan yökerhon rakennetta.

Nainen pystyykin murtamaan naisten keskinäisen maailman täysin vastakkaisella tavalla. Hänen pitää mennä juttelemaan naisten sijaan miehille. Lähestymisen tarkoitusperillä ei ole merkitystä, koska naisten aktiiviset aloitteet liennyttävät miesten pakonomaista herutustaipumusta rikkomalla valmiita rooleja, joiden vankina miehet perseitä puristelevat. 

Miesten ja naisten asiat: 

 Miesten kannattaa iskeä naisia ja naisten miehiä. Seksuaalisen toiminnan alue on todella laaja ja jännittävä, joten sen rajaaminen yökerholle ominaiseen 'saatille lähtöön' valomerkin jälkeen on tylsää ja tämä yksipuolisuus luo eniten niitä, jotka kertovat pettyneensä yhden illan juttuihin ja olevansa siksi suhdeihmisiä. 

Paras sääntö miesten ja naisten välisissä asioissa on valmiiden merkitysten karttaminen ja yökerhon muuttaminen seksuaaliseksi karnevaaliksi. Karnevaaliin tullaan juhlimaan yhteisöä ja omaa elämää ilman ennalta määriteltyjä sääntöjä. Tarkoituksena ei ole lisätä 'saatille lähdön' määrää - sitä varten on ruotsinlaiva. Yhtä vaarallista on naisille ominaisen itsetarkkailun lisääntyminen kohtaamistilanteissa. Tietysti lähestyvän hottiksen tarkoitusperistä haluaa ottaa selvää, mutta yökerhon ympäristössä se palvelee vain tarkoitusperien paljastumista ennalta-arvatuiksi.

Samalla tavalla naisen 'antamisen' mahdollisuuksia haluaa tutkia, mutta tuo empiirinen projekti antaa keskimäärin vain rooleihin kirjattuja tuloksia. Toisin sanoen, vaikka tekisitkin yökerhon kontekstissa kaiken oikein ja pääsisit jonkun punkkaan, saamisesta tulee tylsää. 

Seksin ja ei-seksin asiat 

Yökerho seksin hakemisen yksityisalueena saa aikaan häpeän tunnustamista ja kieltämistä. Naisille on tärkeää kertoa ennen yökerhoon menemistä haluavatko he tänään seksiä vai eivätkö halua. Jos eivät halua, he kertovat saman asian antamalla pakit jokaiselle lähestyjälle tämän markkina-arvosta tai tarkoitusperistä riippumatta. Samalla miehet oppivat, että kaikki mahdolliset kysymykset ovat oikeastaan tiedusteluja seksin mahdollisuudesta. 

Kun seksi voi olla läsnä ilman, että sitä pitää väistellä, saatille lähtö muuttuu saatilla oloksi ilman, että pippelin pitää mennä pimppiin. Eikä tämä tarkoita mitään 'ystävyydestä nauttimista' vaan monipuolisempia tapoja saada. Samalla ei voida osoittaa sitä häpeällistä hetkeä, jolloin nainen muuttuu lutkaksi ja häpeää on vaikeampi paikantaa. Varmasti naisten pitää edelleen tunnustaa häpeänsä, mutta siitä tulee laimeampi projekti eikä muutu enää krapula-aamun 'morkkikseksi'.

Seksin ja ei-seksin radikaali erottelu poistuu samalla hetkellä, kun eroa ei enää tarvitse tehdä selväksi. Naiset kertovat, ettei miehet vain ymmärrä EI -sanaa ellei sano tiukasti, mutta ei on tärkein syy sille, miksi miehet sanovat aina uudestaan kyllä - sille yhdelle ainoalle yökerhosta löytyvälle asialle.