Demarifeministi ja vihreä feministi keskustelevat strippaamisesta

<Veministi> Miksi strippaaminen on niin halveksittua Suomessa?

<Deministi> Koska suomalaiset naiset eivät halua keikistellä rahasta miesten edessä. 

<Veministi> Entä missit, mallit, fitnessmallit, alusvaatemallit, pr-ihmiset, juontajat, viidakon tähtöset ja iltatytöt? Ulkonäkötyöläiset lisääntyvät koko ajan.

<Deministi> Niissä on kyse eri asiasta. Strippaaminen on äärimmäistä.

<Veministi> Olen samaa mieltä, mutta miten? 

<Deministi> Srippaamisessa on kyse suoremmin seksistä.

<Veministi> Mikä sen suoruuden tekee?

<Deministi> Lähinnä alastomuus. 

<Veministi> Strippareilla on suurimman osan aikaa päällä yhtä paljon kuin fitnessmalleilla ja alusvaatemalleilla. Lyhyen aikaa he ovat yhtä alastomia kuin Iltalehden iltatytöt. 

<Deministi> Niin, mutta se on se tapa jolla alastomuutta tuodaan esille ja ne mielikuvat, joita yritetään herättää niissä yököttävissä strippiluolissa.

<Veministi> Eli kyse ei olekaan seksistä vaan mielikuvista, jotka vaativat tulkintaa. Tanssi ja alastomuus ei ole mitään ennen kuin ne tulkitaan seksiksi. Yhtä alastomat ja samalla tavalla käyttäytyvät ihmiset voidaan tulkita eri tavoin ympäristöstä riippuen. Alastomat iltatytöt myyvät vähemmän seksiä kuin stripparit ja alastomat missit ja mallit myyvät vähemmän kuin iltatytöt.

<Veministi> Mutta onko todella niin, että iltatytöt ja fitnessmallit myyvät vähemmän seksiä?

<Deministi> En usko, että vähemmän, mutta ainakin erilaista. Stripparit myyvät pornoa, kun iltatytöt ja fitnessmallit myyvät parempia käsityksiä seksistä. 

<Veministi> Olen eri mieltä, mutta kerro lisää. 

<Deministi> Noh mallien asennot ovat erilaisia ja niissä jää jotain arvailun varaan. Iltatytöistä taas yleensä kerrotaan kuvien lisäksi muutakin, kuten heidän harrastuksistaan ja urasuunnitelmistaan. 

<Veministi> Viittaatko nyt paremmalla seksuaalisuudella siihen, miten mallien vartaloilla myydään hylsysarjoja ja vaatteita? Iltatyttöjen infoboksi on olemassa. Siinä kuvan viereisessä biografiassa on kolme tai neljä kohtaa: unelmamies, mitä ottaisit autiolle saarelle ja horoskooppimerkki sekä (naisellisuuteen liittyvä) motto. Vastaukset ovat usein vihjailevia ja keskenään samanlaisia. 

<Deministi> Eikö tärkeintä ole, että on jotain muutakin kuin römpsää esittelevä kuva?

<Veministi> No ei seksuaalisuuskäsitysten kannalta, koska sillä kaikella muulla luodaan tapa katsoa kuvaa. Iltalehti ja iltapäivälehdet ylipäätään pyrkivät antamaan omanlaisen kuvan seksuaalisuudesta. Kaikki kaksimielisyydet, tissikuvat ja kansanmieliset, ronskit sanonnat ovat suomalainen tapa esittää seksuaalisia asioita. Myös se, että "jotain jää arvailun varaan" toistaa vanhan myytin naisten seksuaalisuudesta salaisuutena. Iltapäivälehtiseksi jos mikä, on esineellistävää pornoa.

<Deministi> Eikö suomalainen seksuaalisuus juuri ole tasa-arvoista ja miten strippaaminen voi muka välttää olemasta suomalaista? 

<Veministi> Suomalainen "erotiikka" on vastuussa strippaamisen huonosta maineesta, koska strippaamisen ajatellaan olevan samanlaista kuin muukin iltapäivälehtiseksi. Suomalainen seksuaalisuus ei ole tasa-arvoista. Kolme suurinta ongelmaa ovat kaupallinen järki, hallinnollinen kontrolli ja pragmaattinen sukupuolimoraali. Poliittisessa puheessa seksuaalinen ilmaisu nähdään samoin kuin demarit näkevät yhteiskunnan ylipätään: sosio-ekonomisin asemina. 

<Deministi> Sanoisin pikemminkin, että demarit ovat vastuussa siitä, ettei naisten tarvitse stripata. Naiset ovat seksuaalisesti tasa-arvoisia miesten kanssa.

<Veministi> Joo, naisten ei tarvitse stripata ja naiset ovat seksuaalisesti tasa-arvoisia miesten kanssa suomalaisen erotiikan sisällä. Erotiikka on taas kaukana naisten omaehtoisesta seksuaalisesta ilmaisusta. Seksuaalisuuden kannalta se antaa mahdollisuuden alkaa iltatytöksi tai olla alkamatta. Se on tasa-arvo-ongelma, että naiset ja miehet eivät halua stripata.

<Deministi> Et olekaan maininnut miehiä ollenkaan tässä keskustelussa? Jos strippaaminen on pelkästään naisten asia, eikö se jo kerro, että markkinat ovat valmiiksi sukupuolisesti epätasa-arvoisia?

<Veministi> Se kertoo, että kysyntä ja tarjonta jakaantuvat sukupuolen mukaan. Onhan meillä paljon naisvaltaisia aloja, joiden sukupuolijakaumaa ei pidetä ongelmana. Ongelma syntyy jos alalle tulo estetään muilta kuin yhden sukupuolen edustajilta. 

<Deministi> Olisi varmasti paljon naisia, jotka haluaisivat katsoa miestrippareita, mutta heidän tarpeensa tuomitaan sosiaalisesti tai heille ei ole riittävästi tarjontaa. 

<Veministi> Normisääntely ja sukupuoliroolit tulevat suomalaisesta erotiikasta. Siitä irrottautuminen taas antaa mahdollisuuden keskittyä estetiikkaan, yksilölliseen kokemuksellisuuteen ja leikkiin. Vasta niiden avulla voidaan puhua seksuaalisesta tasa-arvosta.

Strippari ei ole eroottinen tanssija

Taloustutkimus julkaisee säännöllisesti listauksia ammattien keskinäisestä arvostuksesta. Puhelinmyyjä on aina listan pohjalla "ovelta ovelle" -myyjän kanssa. Lista on kuitenkin puutteellinen koska siitä ei löydy stripparia tai samaa tarkoittavaa nimikettä. Jos löytyisi, se olisi puhelinmyyjääkin alempana.

Stripparin työtä on vaikea arvottaa, koska sitä ei katsota ammatiksi. Stripparin työnimike on olemassa, mutta se ei silti ole oikea ammatti. Ammatit luodaan nimittäin sen mukaan mikä hyväksytään ammattiksi.

Stripparina olemisen ongelmat tulevat esille sen toisesta nimikkeestä: eroottinen tanssija. Suomessa ajatellaan, että työ on työtä. Tanssi on samanlaista kuin raksahommat ja kun tanssin eteen laitetaan toinen sana, saadaan väliseinien rakentaja. Eroottinen tanssija on siis työnimike. Silti stripparista ei tule "ihan yhtä hyvää ammattia kuin mistä tahansa muustakin".

Eroottisen tanssijan tarkoituksena on torjua seksuaalinen tanssija. Suomalaiset tarkoittavat seksikkäällä eroottista. Eroottisuus on tapa, jolla iltapäivälehdet muuttavat lääkäreiden kuvaaman yhdyntätoiminnan keski-ikäisille ja keskiluokkaisille sopivaksi kainosteluronskiudeksi. Paljasta pintaa ja äidin tissiä muistuttavien utareiden "avoin" viljely pyrkii torjumaan sen mikä niissä oikeasti  kiihottaa ja hävettää.

Erotiikalla torjutaan stripparin seksuaalisuus. Stripparina oleminen on nimittäin läpeensä seksuaalista. Toisin kuin esimerkiksi missinä, mallina, fitnessmallina, juontajana, viidakon tähtösenä tai pr-kasvona oleminen. Nämä työnimikkeet on helppo hyväksyä ja niistä voidaan tehdä vaikka ammatteja.

Stripparin iljettävyys on myös missien ja mallien iljettävyyttä. He myyvät strippareiden tapaan itseään miesten objekteiksi. Silti missit ja mallit eivät ole iljettäviä.

Missien, mallien ja strippareiden ero tuntuu pieneltä, vaikka se on äärettömän suuri. Missit ja mallit myyvät kroppaansa erotiikalla (eli iltapäivälehtiyhdynnällä), kun stripparit myyvät seksuaalisuutta. Eri tuotekuvaukset saavat aikaan sen, että stripparit ovat lutkia, kun kaikki muut ulkonäkötyöläiset ovat itsenäisiä naisia.

Erotiikka on myös sukupuolisen tasa-arvon väline. Stripparina olemisen sanotaan olevan iljettävää koska se halventaa naisia. Halveksunta syntyy esineellistämisen kokemuksesta, mutta ei mistä tahansa esineellistämisestä. Strippareissa esineellistetään seksuaalisuutta kun missien ja mallien kohdalla esineellistetään erotiikkaa.

Erotiikka on sosiaalidemokraattista ja sosio-ekonomista. Siinä rakennetaan väliseiniä liiton sääntöjen mukaisesti. Nainen voi halutessaaan siihen lähteä, antaa itsestään juuri sen verran kun haluaa, mutta aina ylhäältä päin tulevien minimiehtojen mukaisesti. Työnantajalla ei ole oikeutta riistää sielua. Erotiikalla myydään vain työroolia työehtojen mukaisesti - muusta ei ole maksettu. Jos mukaan otettaisiin seksuaalisuus, silloin tehtäisiin liikaa liian pienellä palkalla.

Stripparina on pakko paljastaa liikaa. Sielu aukeaa silloinkin, kun ei haluaisi. Sitten joudutaan olemaan seksuaalisia. Naiset eivät halua tätä koska Suomessa seksuaalisuus kuuluu suhteeseen ja sen objektointi yksittäisille miehille, useimmiten poikaystävälle tai aviomiehelle.

Menestyvätkö naiset miesten kustannuksella?

Suomalaiset naiset ovat menestyneitä. He kouluttautuvat miehiä korkeammalle, syrjäytyvät harvemmin, saavat pienempiä väkivaltatuomioita, välttyvät asevelvollisuudelta, elävät pidempään, tekevät vähemmän itsemurhia, heidän terveydenhuoltoonsa käytetään enemmän rahaa ja nykyään he jopa äänestävät miehiä enemmän. 

Tämän lisäksi suomalaisilla naisilla on miehiin verrattuna useampia rooleja ja sosiaaliset odotukset ovat monipuolisempia. Miehiltä odotetaan elämäntilanteiden itsenäistä kestämistä ja naisilta psykologista käsittelyä. Rooliodotusten rajallisuus tarkoittaa, että miehet eivät voi naisten tavoin venyä käyttämään roolilleen kuulumattomia elementtejä, kuten huulipunaa ja hametta saamatta sosiaalista rangaistusta kuten vittuilua. 

Naisten menestyminen saattaa olla yleisesti hyväksytty tosiasia, mutta yhtä usein menestymistä perustellaan miesten hyödyllä. Yhteiskunnan ajatellaan parantuvan kokonaisuudessaan samalla kun naiset 'ottavat miesten kuromaa eroa kiinni'. Tähän sisältyy oletus, että tasa-arvoisuutta voidaan mitata varallisuudella, koulutuksen määrällä, laillisilla oikeuksilla ja kulttuurisella pääomalla (esim. kirjailijoiden ja taiteilijoiden määrä). 

Kuitenkin tässä menestyksen (porvarillisessa) määritelmässä naisten suhteellinen osuus yhteisesti jaettavasta potista kasvaa. Absoluuttinen vauraus voi lisääntyä, mutta tasa-arvoistumisella tarkoitetaan miesten suhteellisen osuuden vähentymistä kaikilla menestymisen mittareilla. 

Miksi sitten naisten tasa-arvoistuminen hyödyttäisi myös miehiä? 

Tasa-arvoistumista voidaan käsitellä porvarillisilla mittareilla, mutta sen ajatellaan olevan ensisijaisesti yhteiskuntaa kokonaisuudessaan kuvaava tila, jossa yhteisö toimii paremmin yksikkönä ja yksilöiden elämänlaatu on siksi parempaa. Toisin sanoen sukupuolten menestymistä ei voi päätellä yhteiskunnallisen vauraudesta, vaikka tasa-arvoisen tilan saavuttaminen edellyttää porvarillisten piirakoiden tasaamista.  

Miesten hyöty näkyy naisten hyödyn kautta sekä miesten sosiaalisten ja sisäisten mahdollisuuksien lisääntymisenä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi miesten rooliodotusten monipuolistumista ja erilaisten elämäntapojen lisääntymistä. Samalla kun miesten omat menestymisodotukset vähenevät, tilalle tulee uusia mahdollisuuksia elää hyvää elämää. 

Mitäs jos naisten menestyminen ei olekaan tasa-arvoistumista?

Tasa-arvopuheessa korostetaan, että naiset haluavat vain saman verran kuin miehilläkin on, ja usein vaatimus pohjautuu patriarkaatin ideaan, jossa yhteiskunta nähdään valmiiksi miesten yhteiskuntana. Taistelu menestyksestä on aina eron umpeen kuromista eikä matriarkaaliselle yhteiskuntajärjestykselle ole suunnitelmaa. Tasa-arvoistaminen ei voi kääntyä itseään vastaan alkamalla alistaa esim. miehiä. 

Suomen oloissa naiset menestyvät useilla tärkeillä porvarillisilla mittareille miehiä paremmin ja palveluyhteiskunnan muodostuminen on yksi keskeisimmistä naisistuvan yhteiskunnan piirteistä. Naisten ja miesten asemat ovat historiallisen kehityksen tuloksia ja Suomen naisistuminen näkyy tietynlaisten miesten syrjäytymisenä. Syrjäytyminen tarkoittaa, että tiettyjen miesten kyvyt, arvot ja persoonallisuuspiirteet eivät enää menesty tai niille jää marginaalinen tila. Samalla heidän paikkansa korvataan uusilla ihmisillä, jotka vastaavat naisistuvia odotuksia.

Porvarillisten menestymisen mittareiden lisäksi voi miettiä onko syrjäytyminen muutakin kuin työpaikkoja. Syrjäytyminen liitetään usein mielenterveysongelmiin, jolloin se ei luo uusia elämäntapoja tai sisäisiä mahdollisuuksia, joita tasa-arvoistumisesta pitäisi seurata. 

Kelpaako menestyville naisille surkea mies?

Tärkeä osa sukupuolten sosiaalisia tarpeita on mahdollisuus pariutua. Suomessa pariutumisen sosiaalinen tarkastelu on yksipuolista, koska tasa-arvopuheessa pariutumisesta tehdään yksilöllinen asia, jota ei voi tai saa tarkastella sosiaalisten lainalaisuuksien kautta. Pariutuminen pelkistyy helposti  seksuaalisiksi oikeuksiksi enkä minä ainakaan löytänyt feministista teoriaa pariutumisesta. Joskus kyseenalaistetaan koko pariutumisen idea liian mekaanisena, mutta silloin jää paljon kysymyksiä feministeillekin tärkeästä seksuaalisesta valinnasta. Pariutumisen periaatteista on tehty ja tehdään jatkuvasti tutkimuksia. 

Naiset ovat perinteisesti naineet taloudellisesti ylöspäin. Naisten preferenssit voidaan selittää historiallisilla tekijöillä, mutta silloin nykyistä pariutumista pitää tarkastella uudella tavalla. Suomessa naisten ei tarvitse naida ylöspäin elantonsa vuoksi, mutta entä muiden syiden? Aktiivinen ja itsevarma mies on edelleen pariutumisen kulttuurinen ihanne, vaikka mieheltä toivotaan muutakin. Syrjäytyneet miehet ovat usein yksinäisiä miehiä ja heidän pariutumisongelmat samastetaan virheellisesti naisten kyvyttömyyteen löytää riittävän hyviä miehiä. 

Naisten menestymiselle nähdään kahdenlaisia mahdollisia seurauksia. Toisessa visiossa naisten menestyminen muuttaa miesten ja naisten välistä dynamiikkaa rakentamalla uudenlaisia romanttisia ja seksuaalisia suhteita, joissa roolit kääntyvät osittain ympäri tai ne murtuvat kokonaan. Uusia suhteita ei voi tarkastella perinteisen roolijaon käsitteillä, mutta ainakin naisten ja miesten keskinäiset odotukset muuttuvat radikaalisti. Tässä tulevaisuudenkuvassa menestyville naisille voi kelvata porvarillisen menestyksen ulkopuolelle jäävät miehet. 

Tämän vision feministisessä versiossa naiset vapautuvat parisuhteen patriarkaalisesta logiikasta ja seksuaalisessa valinnassa korostuu mahdollisesti kumppanuus, moniavioisuus tai erilaiset seksuaalisuuksien yhdistelmät. Suomalaista parisuhdetta on sanottu kumppanuudeksi sillä naiset ja miehet nähdään ennemmin suhteessa toisiinsa kuin toisistaan eroavina olentoina. Sen lisäksi "naisia on aina tarvittu" eli suomalainen parisuhde on historiallisesti käytännönläheinen agraarisuhde eikä sukupuolierolle ole tehty taidetta tai suuria kertomuksia.

Toisessa visiossa miesten ja naisten välinen perinteinen dynamiikka säilyy ja menestyville naisille ei enää löydy riittävän hyviä miehiä vaan tapahtuu ns. itäeurooppalaistuminen, jolloin naiset lähtevät etsimään sopivia miehiä ulkomailta tai kieltäytyvät pariutumisesta. Helsingin nuorten ja koulutettujen sinkkunaisten määrä on yhdistetty tähän ilmiöön.

Yökerhon ei tarvitse olla lihatiski

Suomessa yökerhoilla on vähän tarkoituksia. Suurin osa yökerhoista on valjastettu miesten ja naisten soidinmenoareenoiksi, joita kutsutaan pilkkanimillä 'lihatiski' tai sedula. Näillä nimillä viitataan yökerhojen tehtävään tarjota paikka seksin löytämiselle. Suomessa seksiä ajatellaan tärkeänä hyödykkeenä, jota annetaan ja otetaan, ja johon on myös moraalinen oikeus molemmilla sukupuolilla. Käytännöllinen hyödykelogiikka tekee kuitenkin antajaksi naisen ja ottajaksi miehen. Tähän kuuluu, että seksin toistuva antaminen on moraalisesti epäilyttävää toimintaa eli lutkamaisuutta ja huoramaisuutta.

Yökerhot ovat saaneet asemansa koska Suomessa on tapana erotella selkeästi sosiaaliset tehtävät toisistaan. Tärkeät instituutiot kuten työ, perhe, seksi, koulu, tiede, taide, politiikka on perinteisesti pidetty erossa sääty- ja sukupuolijaon kautta, mutta suomalaisen identiteetin ainutlaatuiset puolet periytyvät historiallisesti alistetusta asemasta ja agraarisuudesta, jotka tekevät elämismaailmasta edelleen dualististen jakojen maailmaa. Jaot tulevat parhaiten esille kaikille yhteisessä 'maalaisjärjessä'.

Perinteisiä jakoja on työaika/loma, työpaikka/koti, aikuisuus/lapsuus, herra/alamainen, mies/nainen, palkkatyö/yrittäjyys, nälkä/täyttymys, sota/rauha, oma/vieras, tekninen/humanistinen, romanttinen rakkaus/ystävyys, kännissä/selvänä, laiska/ahkera. Dualistiset kategoriat edellyttävät toisiaan ja niiden keskinäinen suhde on moraalisesti latautunut. Ystävyydestä romanttiseen rakkauteen ei voi siirtyä ilman rituaalia (esim. rakkauden tunnustusta), jonka avulla osoitetaan, että kuulutaan uuteen luokkaan.

Yökerhon tehtävä on rajattu, koska Suomessa on vähän paikkoja, joilla on romanttisia ja seksuaalisia funktioita. Suomalaiset eivät halua myöskään yhdistää esimerkiksi seksiä ja töitä - ilotyttöjen paheksunta onkin juuri tämän kritiikkiä. Yökerhoon mennään hakemaan seksiä ja töihin mennään tekemään töitä. Se moninaisten eri asteisten eroottisten merkkien maailma, johon varttuneet suomalaisnaiset addiktoituvat kaukomailla, edellyttää tarpeiden sekoittumista ja niiden kohtelemista osana samaa tilaa ja aikaa.

Yökerhoon voi tuoda useampia tarpeita, vaikka tarpeet olisivat sukupuolisia ja seksuaalisia. Ennen kuin se tapahtuu itsestään, illasta voi tehdä monipuolisemman muistamalla välttää joitakin kliseitä, jotka rakentavat illasta yksipuolista tai tylsää. Tavallisimmat asiat voidaan jakaa miesten ja miesten asioihin, naisten ja naisten asioihin, miesten ja naisten asioihin sekä seksin ja ei-seksin asioihin.

Miesten ja miesten asiat yökerhossa: 

Suomessa miehet tulevat keskenään yökerhoon etsimään naisia. Pubissa voidaan käydä sekaporukalla, mutta yökerho lihamarkkinoina pakottaa miehet siirtymään omille paikoilleen melko huvittavilla tavoilla. Rituaalisena no-mans-landina toimii tanssilattia.

Miesten keskinäisen maailman ja sen yökerhoa rakentavan vaikutuksen voi rikkoa paradoksilla. Menemällä tutustumaan toisiin miehiin. Sen lisäksi, että tämä auttaa unohtamaan neuroottisen soidinmenotoiminnan ja tuo illalle lisää tarkoituksia, se auttaa lähestymään naisia paremmin kuin naisiin tutustuminen. Jos tämä tuntuu oudolta, lue lisää Neil Straussin Pelimiehestä.

Naisten ja naisten asiat: 

Naiset tulevat myös keskenään yökerhoon etsimään miehiä, mutta siinä missä miesten soidinmenotoiminta on toistuvien pakkien sietämistä, nainen pettyy huonojen miesten kautta omaan kykyynsä houkutella uusia hylkäämisen sietäjiä. Toiset naiset toimivat yökerhossa tämän siirtovaikutuksen vahvistajina eikä heihin keskittyminen auta murtamaan yökerhon rakennetta.

Nainen pystyykin murtamaan naisten keskinäisen maailman täysin vastakkaisella tavalla. Hänen pitää mennä juttelemaan naisten sijaan miehille. Lähestymisen tarkoitusperillä ei ole merkitystä, koska naisten aktiiviset aloitteet liennyttävät miesten pakonomaista herutustaipumusta rikkomalla valmiita rooleja, joiden vankina miehet perseitä puristelevat. 

Miesten ja naisten asiat: 

 Miesten kannattaa iskeä naisia ja naisten miehiä. Seksuaalisen toiminnan alue on todella laaja ja jännittävä, joten sen rajaaminen yökerholle ominaiseen 'saatille lähtöön' valomerkin jälkeen on tylsää ja tämä yksipuolisuus luo eniten niitä, jotka kertovat pettyneensä yhden illan juttuihin ja olevansa siksi suhdeihmisiä. 

Paras sääntö miesten ja naisten välisissä asioissa on valmiiden merkitysten karttaminen ja yökerhon muuttaminen seksuaaliseksi karnevaaliksi. Karnevaaliin tullaan juhlimaan yhteisöä ja omaa elämää ilman ennalta määriteltyjä sääntöjä. Tarkoituksena ei ole lisätä 'saatille lähdön' määrää - sitä varten on ruotsinlaiva. Yhtä vaarallista on naisille ominaisen itsetarkkailun lisääntyminen kohtaamistilanteissa. Tietysti lähestyvän hottiksen tarkoitusperistä haluaa ottaa selvää, mutta yökerhon ympäristössä se palvelee vain tarkoitusperien paljastumista ennalta-arvatuiksi.

Samalla tavalla naisen 'antamisen' mahdollisuuksia haluaa tutkia, mutta tuo empiirinen projekti antaa keskimäärin vain rooleihin kirjattuja tuloksia. Toisin sanoen, vaikka tekisitkin yökerhon kontekstissa kaiken oikein ja pääsisit jonkun punkkaan, saamisesta tulee tylsää. 

Seksin ja ei-seksin asiat 

Yökerho seksin hakemisen yksityisalueena saa aikaan häpeän tunnustamista ja kieltämistä. Naisille on tärkeää kertoa ennen yökerhoon menemistä haluavatko he tänään seksiä vai eivätkö halua. Jos eivät halua, he kertovat saman asian antamalla pakit jokaiselle lähestyjälle tämän markkina-arvosta tai tarkoitusperistä riippumatta. Samalla miehet oppivat, että kaikki mahdolliset kysymykset ovat oikeastaan tiedusteluja seksin mahdollisuudesta. 

Kun seksi voi olla läsnä ilman, että sitä pitää väistellä, saatille lähtö muuttuu saatilla oloksi ilman, että pippelin pitää mennä pimppiin. Eikä tämä tarkoita mitään 'ystävyydestä nauttimista' vaan monipuolisempia tapoja saada. Samalla ei voida osoittaa sitä häpeällistä hetkeä, jolloin nainen muuttuu lutkaksi ja häpeää on vaikeampi paikantaa. Varmasti naisten pitää edelleen tunnustaa häpeänsä, mutta siitä tulee laimeampi projekti eikä muutu enää krapula-aamun 'morkkikseksi'.

Seksin ja ei-seksin radikaali erottelu poistuu samalla hetkellä, kun eroa ei enää tarvitse tehdä selväksi. Naiset kertovat, ettei miehet vain ymmärrä EI -sanaa ellei sano tiukasti, mutta ei on tärkein syy sille, miksi miehet sanovat aina uudestaan kyllä - sille yhdelle ainoalle yökerhosta löytyvälle asialle.

Uuskonservatiiviset lifestylebloggaajat

Androgyyni on jo pitkään hautonut teoriaa sukupuolikonservatismin noususta. Ilmiötä voi selittää taloudellisesti epävarmoilla ajoilla tai sukupuolikäsitysten eriytymisenä, jolloin uudet naisellisuudet ja miehisyydet saavat enemmän tilaa.

Nuoret naiset käyttävät sukupuolta itsensä selittämiseen entistä enemmän ja erottelevat tärkeitä arvoja sen mukaan mikä on naisellista tai naiselle kuuluvaa. Samalla sukupuolesta suhteena (nainen suhteessa mieheen ja toisin päin) on tullut myös sukupuoli erona (naisen ero mieheen ja toisin päin), joka on Suomessa ollut historiallisesti harvinaisempi puhetapa.

Suurin osa kaikista bloggaajista on naisia ja suurin osa blogeista on lifestyleblogeja. Elämäntapablogien tarkoituksena on esitellä julkisesti omaa identiteettiä sekä hakea varmistusta arkisen elämänkulun vaikeille moraalisille kysymyksille. Lifestyleblogien merkitys nuorten naisten identiteettien kannalta on sama kuin 'uuden tytön esittely' seurapiireille itse tehdyn suosittelukirjeen kautta, vaikka blogeilla etsitään myös "kohtalontovereita". Elämäntapaan liittyvät valinnat ovat entistä avoimempia ja epävarmuus 'oikeista' valinnoista voi olla sietämätön. Sukupuoli on lohdullisen helppo kategoria oikeiden vastausten löytämiseksi.

Androgyyni kävi läpi indiedays -palvelua, joka on erikoistunut lifestyleblogeihin. Blogien teema vaihtelee, mutta kerrontatyyli ja arvomaailma pysyvät samankaltaisina. 20 - 30-vuotiaat naiset esittelevät arkea luksustamalla muotia, ruokaa, ulkonäköä, ihmissuhteita, kuvaamista ja muita harrastuksia. Samalla kysellään retorisesti hyvän elämän perään ja käytetään varovaista, mutta moraalisesti latautunutta kieltä. Teksteistä erottuvat naistyypit erottuvat iän perusteella ja eniten toisiaan muistuttavat alle 25-vuotiaiden tekstit.

Androgyyni löysi teksteistä sukupuolisen konservatismin kannalta keskeisen naistyypin, jonka kaikki elementit löytyvät yhdestä blogista. Nimimerkki Merenhelmi on nykyaikaisen konservatiivisen naisen arkkityyppi, jonka puhetapa ja omakuvaukset kiteyttävät muista blogeista löydettävät piirteet.  

Indiedaysin tyttöjen ulkonäössä yhteistä on ns. feminiininen hipsteriys, jossa yhdistellään perinteisen naisellisia elementtejä silmiinpistäviin tai boheemeihin yksityiskohtiin. Sukupuolijärjestelmässä hipsteriys on harvoin irtiotto ja Merenhelmi kertookin kuvauksessaan, että hänen bloginsa on omistettu "klassiselle tyylille". Samassa kuvauksessa hän mainitsee intohimokseen kirpputoreilla kiertelyn, joka on tyypillinen nykyaikaisen kuluttajan hipsterjulistus.

Merenhelmen blogiteksti "Tätä et tiennyt minusta" on lähtökohdiltaan tyttöteksti, jonka (sukupuolisia) salaisuuksia paljastava puhetapa on yleinen nuorten naisten lifestyleblogeissa.

"Rakastan haleja! Äiti saa halin vähintään kerran päivässä, poikaystävä kuulemma liiankin usein, eikä ystäväni Anettekaan pääse halauksilta pakoon!"

Lifestylebloggarit kuvaavat elämäänsä suvun ja perheen kautta aiempaa enemmän. Uuskonservatiivisen tytön sukuyhteys on hyvinvointivaltion perhejärjestyksen näkökulmasta epätavallisen vahva ja poikaystävä mainitaan suvun kanssa samassa yhteydessä. Näin poikaystävä rinnastetaan verisukulaisten pysyvyyteen samalla, kun hänet jätetään nimettömäksi, mutta miehiseksi "halauksien vierastajaksi".

"Olen aina ollut sitä mieltä, ettei ensimmäisillä treffeillä kuuluisi vielä pussata, saati sitten mitään sen enempää. Kun olimme poikaystäväni kanssa ensitreffeillä pussasin häntä (pieni vahinko) ja väitin vakavalla naamalla sen päivän jälkeen, että se oli poikaystäväni, enkä ainakaan minä ;) Hän mietti hämillään, että niinkö siinä kävi.."

Tämä on klassinen seksuaalisen konservatismin puhetapa, jonka väitettä perustellaan nykyään kahdella tavalla. Kauemmin elänyt psykologinen perustelu korostaa tunteiden (joita naisilla tietenkin on enemmän) tosissaan ottamisen tärkeyttä ja loukkaantumisen (jota naiset tietenkin tekevät helpommin) pelkoa. Sen rinnalle on tullut avoimesti konservatiivinen puhetapa miehistä syöttiä vaanivina kaloina, joita pitää härnätä, jotta he tarttuisivat kunnolla kiinni.

Tämä miesten ja naisten "erosta" elävä perustelu on aina elänyt psykologisen perustelun rinnalla, mutta sitä on haastanut seksuaalinen tasa-arvoajattelu. Uuskonservatiiville suomitytölle sukupuolien ero on silti voimaannuttava asia, vaikka/koska se näkee naisen pihtaamassa.

Merenhelmen "pussausmoka" on vastakohtainen poikaystävän tarkoitukselliselle vonkaamiselle.

"En oo koskaan harrastanut yhden illan juttuja tai maistanut tupakkaa. Liian kiltti tyttö? :)"

Tässä esitellään kiltin tytön idea kaikin puolin puhtaana synnistä. Konservatiivisessa kielessä on tärkeää neitseellisyys ja absolutismi, koska naisellisuudessa on asioita, joita on vaikea puhdistaa, kun ne on kerran liannut. Kysymys "Liian kiltti tyttö?" on kiltteyden alleviivaamista, joka vahvistaa konservatiivista puhetapaa.

"Nukun melkein aina hiukset letillä."

Merenhelmi jatkaa naisellisen puhtauden kuvailua.

" Juon alkoholia tosi harvoin, mutta Espanjan lomilla Mojito meren rannalla on tullut jo perinteeksi! ;)"

Kirjoittaja esittää tärkeän naisellisen puhtauden kuvauksen. Naiselle sopiva alkoholinkäytön muoto voidaan määritellä tavan, estetiikan ja tilanteen sopivuuden kautta sekä miehisen kännin välttelynä. Yhtälöön kuuluu kontrollin menettämisen leikki, joka on itsessään hallinnan ihannointia. Merenhelmen "Mojito Espanjssa meren rannalla" on täydellinen naisellisen hallinnan fantasia.

" Blogista saattaa saada sellaisen kuvan, että olen aika avoin ihminen, mutta todellisuudessa päästän todella harvoja ihmisiä oikeasti lähelleni. Harva tuntee minut pohjimmiltaan ja sitä joskus ihmettelenkin, miten paljon olen kertonut itsestäni ja elämästäni täällä blogissa. Olen aina ollut sellainen, etten päästä kovin helposti ihmisiä lähelleni niin, että he tuntisivat minut hyvin."

Merenhelmi jatkaa otsikon teemaa esittelemällä itsensä salaisuuksien herkkänä ja tunteellisena titanicmummona, kuten piireissä nykyään sanotaan. Samalla "kohtalontoverit" kutsutaan varmistamaan ja voimistamaan kirjoittajan sukupuoli-identiteettiä.

Kuva ei liity kysessä olevaan blogiin

Aloitember tasa-arvoistaisi paremmin kuin Movember

Aloitember on naisille tarkoitettu kampanja, jonka ideana on tehdä kuukauden ajan erilaisia romanttisia ja seksuaalisia aloitteita tuntemattomille miehille.

 Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä naiset tekevät Suomessa jatkuvasti aloitteita tietynlaisille miehille. Jotta kampanjalla olisi oikea vaikutus, naisten pitäisi lähestyä vähemmän suosittuja miehiä, jotka esimerkiksi vastaavat heidän omia julkilausuttuja humanistisia ihanteitaan.

Ei siis tarvitse tehdä muuta kuin lähestyä sitä suurella todennäköisyydellä naisia arvostavaa, hellää ja tukevaa to-be-perheenisää, jonka ainoa virhe saattaa olla, että hän ei kunnioittamisvimmassaan ehdi esittää välinpitämätöntä ja sekkailevaa rokkari/lätkäjätkä/cheekkiä.

Palkinnoksi naiset saavat 

a) tuntea oman seksuaalisen aloitteellisuutensa itsenäistäviä vaikutuksia

b) edistää aidolla tavalla sukupuolista tasa-arvoa

c) huomata miten kiltit miehet ovatkin aika kiinnostavia

d) miehiä

Kampanja ei oleta mitään aloitteen tekemisen jälkeisestä ajasta eli ei ole pakko ryhtyä seksuaaliseen kontaktiin, vaikka se onkin todennäköinen seuraus kampanjan onnistumisesta. Jos naiset pystyvät muuttamaan todellisia pariutumispreferenssejään, heidän suhtautumisensa seksuaaliseen toimintaan lakkaa kulkemasta miehen kautta. Toisin sanoen huoran ei tarvitse enää olla neitsyt ja toisin päin. Näin häpeäpaaluista tulee sulkia hattuun tai vielä enemmän: väkevän naisen seksuaalista itseilmaisua ilman pakkoa laskea, luokitella ja määrittää.

Hard-to-get on raskaampaa miehille

Kun mies lähtee hankkimaan naisia, hän kohtaa nopeasti tavallisten pakkien lisäksi "hard-to-get" ilmiön, jota analysoidaan Feminspiren blogissa. Teksti keskittyy naisen näkökulmaan ja tuo esille kiinnostavalla tavalla naisen vastuun merkityksen romanttisen ja seksuaalisen tutustumisen tilanteissa.

Kirjoituksen viesti osoitetaan naisille: älä sano ei jos tarkoitat kyllä, koska sillä on vaikutuksia miesten ja naisten väliseen dynamiikkaan.

Blogin mukaan naiset opetetaan vastaamaan ei, koska se on paras tapa lähestyä miehiä. Esimerkkien perusteella paras lähestymistapa tarkoittaa tyyliä, jolla nainen ei jää "lopulta" yksin. Puhutaan siis parisuhteen hankinnasta. Tämän lisäksi naiset kertovat saavansa negatiivisia leimoja jos ovat liian aktiivisia.

Miehen rooli on paljon raskaampi. Soidinmenoareenoilla, kuten ravintoloissa ja tanssilavoilla mies voi välittömästi huomata sen kilpailun määrän, jota yksittäiset naiset aiheuttavat. Romanttinen tutustuminen tarkoittaakin naisiin verrattuna kovempaa työtä. Käytännössä miehen pitää valmistautua useampiin pakkeihin päästäkseen tutustumaan edes yhteen naiseen.

Jos tutustumistilanne ei pääty ensimmäisen eleen kohdalla, mies osaa jo odottaa hard-to-get -leikkiä, jonka tarkoituksena on todistaa miehen arvo naisen arvonnousun kautta. Jos nainen on kiinnostunut, miehen itsenäisesti ja omasta tahdostaan osoitettu "kyllä" ei riitä mihinkään. Rasittavat testaukset jatkuvat tunnista toiseen eikä mistään voi olla varma paitsi siitä, että jatkaa täytyy. Nainen voi olla varma, että kävi miten vain, nurkan takana on viisi uutta yrittäjää.

Naiset voivat välttää hard-to-get -logiikan unohtamalla perinteiset puhetavat ja asennoitumalla tutustumistilanteisiin itsestään (eikä normeista) käsin. Seksuaalisten tilanteiden ei tarvitse olla kasvottomia leikkejä vaan naisen ja miehen dynamiikka on vastavuoroista rakentamista, joten avoimuus poikii avoimuutta.