HS:n teemanumero seksistä, eikun intohimosta.

Menen etujalalleni, kun suomalaiset sanomalehdet kirjoittavat intohimosta. Hesarin teemanumeron aiheet ja haastateltavat kuvittelevat varautuneisuuteni johtuvan suomalaisten taipumuksesta yhdistää intohimo seksiin tai himoon, vaikka intohimo voi tarkoittaa kaikkea muutakin. Teemanumerolla on minulle iloisia uutisia koska sen pitäisi olla poikkeus käsitellessään intohimoa niin monipuolisesti.

Haastateltavat kuten Matti Apunen, Anna Kontula ja Anna Kortelainen sekä esipuheen pitäjä Ilkka Malmbert käyttävät suuren osan puheenvuorostaan intohimon määrittelyyn, jotta se voitaisiin erotella perinteisistä merkityksistä. Tämä yksipuolinen lokerointi, erottelu ja merkitysten analyyttinen tylsistyttäminen on paljon yleisempää kuin intohimon yhdistäminen "himossa tai seksissä piehtarointiin". Suomalainen piehtaroi, mutta vain kun piehtarointi määritellään.

Teemanumero esittelee intohimoa henkilökuvina ja haastateltavat pääsivät ilmeisesti tekemään kirjoituksen itsestään. Tyyli toimii ainakin siinä miten lukijoille piirtyy kuva erilaisilla arvoilla toimivista intohimoaurinkolaseista.

Matti Apunen esittelee itsensä klassiseksi liberaaliksi. Hänen mielipiteensä ovat tavallisia seksuaalisen konservatiivin ajatuksia. Mielihyvä ja nautinto huonoa, tarpeensiirto hyvää. Nautinnolle vastakkaista intohimoa edustavat avioliitto ja jalkapallo. Työssä jaksaminen on kai myös jotain intohimoa.

Anna Kontula on se minun mieliseni seksuaalisuuden määrittäjä, joka esittelee vasemmistolaiset arvonsa ylpeästi. Hänestä erilaisia intohimoja pitää tunnistaa tai määrittää, mutta omassa kokemisessa on aina jotain selittämätöntä, jonka vuoksi pelkistäminen ja poliittinen korrektius ovat pahimpia syntejä, kun puhutaan intohimosta. Toisaalta Annakin tykkää puhua "turvallisesta tavasta kokea intohimoja" ja hän puhuu myös riippuvuuksista sovinnaiseen sävyyn.

Teemanumero esittelee biografioita suomalaisista "seksuaaliradikaaleista", jotka pyrkivät muuttamaan normeja. Lehden ratkaisu on ymmärrettävä aiheen historiallista ymmärrystä vastaan. Ihmiset tykkäävät ajatella, että ennen oltiin seksuaalisesti sulkeutuneita ja nykyään avoimia. Silti juuri tällainen poliittinen korrektius luo intohimosta ja seksistä valmiin kuvan, jossa ei ole mitään aidosti kiistanalaista tai keskusteltavaa. Erilaisten käsitysten esittely ei esimerkiksi muuta teemanumeron ensimmäisellä sivuilla esiteltyä lähtöasetelmaa, jossa näytetään aivokuvia ja kerrotaan, että intohimo on aivokemiaa

Iltalehti ei keskittynyt yleisurheilijoiden ulkonäköön

Iltalehti teki tyylilleen ominaisen jutun yleisurheilijanaisten avuista. Iltalehdellä on tapana esitellä seksuaalisuutta paljastelun logiikalla ja samalla se ohjeistaa, kuinka miehen ja naisen tulisi esitellä itseään. Iltalehti julkaisee paljon kuvia naisvartaloista ja se kirjoittaa ulkonäöstä jonkun verran. Suomalaisen tasa-arvon näkökulmasta iltalehteä kritisoidaan usein, vaikka se on Suomen kolmanneksi suosituin sanomalehti ja suurin verkkosivusto.

Paavo Nurmen kisoista tehdyssä jutussa mentiin Noora Toivon, Helsingin Sanomien ja koko suomalaisen tasa-arvon mielestä "yli". Iltalehteä syytettiin eniten ulkonäkökeskeisyydestä ja seksismistä eikä kukaan osannut päättää kumpi on seuraus ja kumpi syy vai ovatko ulkonäkökeskeisyys ja seksismi täysin eri asioita.

Iltalehti on seksistinen jokaista elämän aluetta käsittelevässä jutussaan jos seksismillä tarkoitetaan katsantokantaa, jolla korostetaan sukupuolten välisiä eroja ja niihin perustuvaa eriarvoisuutta. Se ei ole kuitenkaan vielä yhdessäkään jutussa ollut ulkonäkökeskeinen. Iltalehti ei levitä ulkonäköön ja estetiikkaan pohjautuvaa elämänasennetta. Se ei korosta naisten eikä miesten vartaloita kauniina objekteina, joita kannattaa ihastella. Se ei pyri liittämään seksiä, seksikkyyttä tai seksuaalisuutta ulkonäköön tai esteettisiin kokemuksiin.

Alkuperäisen jutun otsikko kertoo ulkonäköön suhtautumisen tavasta: Yleisurheilijat tiukassa kunnossa - katso kuvat. Yleisurheilijoiden ulkonäössä ja seksuaalisuudessa on siis kyse kunnosta, joka on toiminnallinen asia. Kuntoa voi olla valmiiksi, mutta sitä myös saadaan, sitä treenataan ja se hankitaan. Kunto arvioidaan lopputuloksen mukaan. Lopputulosta voidaan arvioida laatusanojen avulla, joilla tehdään tulosten hierarkioita. Tiukka on parempi kuin löysä ja kurvi on parempi kuin suora.

Silloinkin, kun kyse ei ole yleisurheilijoista, logiikka on sama. Mallien, missien tai tavallisten paljastelijoiden ulkonäkö ei ole ikinä ollut iltalehdelle esteettinen arvo vaan silmänruokaa: ravintoa silmille ja sen jälkeen pippelille. Uudet ulkonäkötyöläiset, kuten fitnessmallit ovat vain korostaneet ulkonäön ja seksuaalisuuden välineellistä luonnetta. Fittinä olemisesta saa tuloksia. Parempi seksielämä on välineellisen seksuaalisuuden kattokäsite. Samalla ulkonäön ihastelun ajatellaan olevan sama asia kuin seksuaalisen tyydytyksen pyytäminen.

Noora Toivo on täysin pihalla sanoessaan:

"Ulkonäkö, ulkonäkö, ulkonäkö. Tulokset ovat toisarvoinen asia. Luojan kiitos kaikki kuvissa olleet olivat sentään täysi-ikäisiä"

Päinvastoin, ulkonäöllä saatavat tulokset ovat ulkonäköön keskittymisen edellytys. Jos ulkonäköä käytetään vain ja ainoastaan tulosten hankkimisessa, kyse ei ole mistään ulkonäkökeskeisyydestä vaan tuloskeskeisyydestä. Tulokset voivat olla työpaikkoja, seksiä, parempia itsetuntoja tai kehujen aiheuttamia kivoja tuntemuksia.

Nooran kuvaa ahdistusta, joita menestykseen liittyvät vaatimukset aiheuttavat naisurheilijoissa. Seksismi toimii niiden vaatimusten kautta, jotka tekevät ulkonäöstä itsestään toissijaisen ja ulkonäön kautta saatavista tuloksista tärkeämpiä. Sen jälkeen on selvää, että yksikään urheilija ei halua esitellä persettään tietämättä sen aiheuttamia (positiivisia tai negatiivisia) tuloksia. Yhtä selvää on, että tavalliselle naiselle ulkonäköön kohdistuvat kommentit ovat tunkeilevia, koska ne asettavat vaatimuksia.

Helsingin sanomien haastattelema Anne Kirvesniemi-Boscon kommentti kuvaa suomalaisten mieskeskeistä näkemystä seksismistä:

"Kun seksistisellä mielellä katsellaan, ei anneta arvoa sille, mitä ihminen on todella tehnyt."

Seksismi ei rajoitu ulkonäköön. Kun seksistisellä mielellä katsellaan, annetaan arvoa vain sille, mitä seksismi näkee arvokkaana. Suomessa seksismi arvostaa tekemistä ja vertaa kaikkea siihen. Perinteisesti naisille kuuluvia ulkonäkötöitä arvostellaankin usein toimettomuudesta. Ulkonäkötyläinen on koriste, kun muut menevät ja tekevät kaikkea tärkeää.

Olemisen ja tekemisen erottelu on ikivanha. Nainen on pitkään edustanut olemista ja mies tekemistä. Suomalainen sosioekonominen tasa-arvo haluaa vieläkin, että nainen pystyy tekemään samat asiat kuin mieskin. Samalla nainen tulisi viimein miehen kaltaiseksi. 

Feministinen puolue Suomessa

Feministinen aloite sai Ruotsin eurovaaleissa yli viisi prosenttia äänistä ja myös ensimmäisen europarlamentaarikkonsa. Vastaavaa puoluetta on vaikea siirtää Suomeen sellaisenaan, koska täällä feminismi tarkoittaa eri asiaa. Ruotsissa ei ole pysähdytty sosioekonomiseen tasa-arvoon vaan sukupuolten asemia lähestytään naisten, miesten ja muiden sukupuolien elämisen ongelmina. Niistä ei voi erottaa etnisyyden, luokan tai rodun vaikutusta.

Samalla huomataan, ettei ole naisen tai miehen oma asia, miten he elämäänsä elävät. Tavoiteltavan, kunniallisen ja moraalisesti hyvän sukupuoli-identiteetin mallit luodaan joka tapauksessa yksilön valintojen ulkopuolella silloinkin kun poliittisena tavoitteena on mahdollisimman laaja itsemääräämisoikeus.

Suomessa tasa-arvoajattelu lähtee liikkeelle tiedosta. Miehistä ja naisista on olemassa erilaista asiantuntijoiden välittämää tietoa, joka kertoo mikä tasa-arvossa on tällä hetkellä vikana. Se mikä ei ole vikana, on kunnossa. Tieto voi osoittautua vääräksi jos riittävän monta (tai yksi riittävän hyvä) asiantuntijaa on eri mieltä ja silloin tieto korvautuu uudella tiedolla.

Tiedon asemaa tai sen puolueellisuutta ei mietitä vaan tieto otetaan vastaan ns. käytännöllisenä.  Tämä tarkoittaa, että tasa-arvon mittariksi hyväksytään vain asioita, jotka voidaan haistaa, maistaa (ja tuhlata kauppoihin) nykyisistä lähtökohdista käsin. Hyvää tietoa pitää voida soveltaa arjessa, virastoissa ja markkinoilla. Käytännöllinen asenne ei kiinnitä huomiota sosiaalisen muutoksen syihin vaan laskee mieluummin tilastoja. Tilastot pystyvät laskemaan meille ennestään tuttuja tasa-arvo-ongelmia kuten palkkaeroja, poliisille ilmoitettuja väkivallantekoja sekä gallupilla saatuja mielipiteitä.

Kaikissa käytännöllisen asenteen välineissä on sama ongelma: ne tunnistavat vastauksiksi vain itsensä kaltaisia asioita. Jos ja kun Suomeen perustetaan feministinen puolue, sen pitää yrittää vastata kysymykseen "miksi sosioekonominen tasa-arvo ei riitä ja miksi sen yli meneminen ei ole mitään "naisten ylivaltaa".

Käytännöllisestä asenteesta tuntuu, että "naiset vaativat liikaa" koska muutosvaatimukset menevät yli hilseen. Siksi suomalaisen feministisen puolueen pitäisi muodostaa eurooppalaisten vastineidensa kaltainen ohjelma, joka yrittää kitkeä käytännöllisen asenteen sukupuolten tasa-arvoa koskevasta poliittisesta puheesta. Ohjelmassa pitäisi huomioida ainakin nämä asiat:

1. Suomalainen sukupuolijärjestelmä eroaa muista eurooppalaisista, mutta myös pohjoismaisista järjestelmistä näennäisellä sukupuolettomuudella, jonka saa aikaan käytännöllinen asenne sukupuolista tietoa kohtaan.

2.Sosioekonominen tasa-arvo estää näkemästä, miten se ylläpitää sortavia rakenteita määrittelemällä sukupuolten tasa-arvon käytännöllisen asenteen mukaisiksi (esimerkiksi palkkaeroiksi).

3. Tasa-arvopolitiikka on pyrkimys, joka nimeää kohteensa valmiiksi eikä näe muuta. Sukupuolena elämisen ongelmat eivät ratkea niiden valmiilla nimeämisellä.

4. Seksuaalista vapautumista ei ole Suomessa (eikä ehkä muuallakaan) koskaan tapahtunut vaan vapautumiseksi kutsuttiin laajamittaista identiteettipolitiikkaa, jossa naisen seksuaalisuuden säätelijöiden roolit jaettiin uudelleen.

5. Kun tasa-arvo ei riitä, tilalle pitää ottaa uusia hyvän elämän käsitteitä, jotka luovat pohjaa käytännöllisen asenteen ulkopuoliselle sukupuolisuudelle. Tähän asti täysin huomiotta on jäänyt esteettinen asenne.

Esittele itseäsi paljastelun ulkopuolella

Kesähelteillä ihmisten pukeutumisesta poistuu käytännöllisyyden harha. Kun vaatteet vähenevät, ihmiset perustelevat pukeutumistaan entistä vähemmän käytännöllisillä syillä, jotka liittyvät esimerkiksi ulkolämpötilaan. 

Talvellakin housujen tai hameen välillä valitaan lähinnä muista kuin fysiologisiin tarpeisiin liittyvistä syistä. Sen lisäksi kylmälläkin voidaan pukeutua väärin jos almanakka kiistää lämpömittarin lukeman. Talvella vaatteiden moraalinen luonne on kuitenkin helpompi peittää. Kesällä varsinkin naiset joutuvat kysymään itseltään ja muilta:

Kuinka vähän on sopivaa laittaa päälleen?

tai

Kuinka niukka vaatetus on hyvän maun mukaista?

tai

Minkä verran tahdon itsestäni paljastaa?

 Pohdiskelut ovat sukua iltapäivälehtien tavalle käsitellä paljastelua. Lehdistö muuttuukin kesällä naisten seksuaalisuuden moraalinvartijoiksi. Listasin Facebookissa iltapäivälehtien vartalopaljastelun journalistiset säännöt:

"1. Aseta peittäminen oletukseksi ja määrittele sen vastakohdaksi paljastelu. Kysy lukijoilta mitä saa ja mitä ei saa paljastaa. Luo paljastelun moraalisia rajoja "hyvän maun" avulla ja korosta otsikoissa liiallisen paljastelun häpeää.

2. Paljastele lähinnä naisia ja silloin kun paljastelet miehiä, korosta tilanteen erikoisuutta. Kun paljastelet miehiä, paljastele vain sosiaalisen statuksen, kuten ammatinsa puolesta miehekkäiksi todettuja hahmoja, kuten palomiehiä, poliiseja ja uimavalvojia. Varmista silloinkin tekstissä, että paljastelu on poikkeuksellista (esim. kalenteri tai lasten hyväksi), jotta hahmoja ei luulla homoseksuaaleiksi.

3. Pilko paljasteltavat vartalot osiin, mutta vain tärkeisiin osiin, jotka lääkäri on määritellyt erogeenisiksi alueiksi. Kankun lisäksi tärkeää ovat tissit, alavartalon bikiniraja ja reidet. Tee erilaisia vartalon osien top-listoja. 

4. Paljastele aina keskimääräisiä naisia, jotka häpeävät paljastelua. Älä ikinä paljastele ekstrovertteja tai outoja, jotka paljastelisivat muutenkin. Muista, että paljastelun pitää herättää ristiriitaisia tunteita ja ristiriidan poistaminen tekee paljastelusta tylsää."
 
Itsensä esittelyä on mahdollista tehdä myös näiden sääntöjen ulkopuolella, mutta se vaatii eräiden sovinnaisten arkitotuuksien tuhoamista:

"Vain ne paljastelevat (liikaa), jotka tahtovat huomiota koska heillä on huono itsetunto"
=

"Vain ne peittävät, jotka eivät uskalla paljastella, koska heillä on niin huono itsetunto. "

Kaikkien tekojen taustalla on psykologisia motiiveita eikä niistä voi päätellä onko teko moraalisesti hyvä vai huono.

"Pitää jättää jotain arvailun varaan"  

= 

"Pitää pakottaa toinen arvaamaan"

Tässä viitataan sellaiseen seksuaalisuuskäsityksiin, jossa on miestä on tarkoitus kiihottaa, mutta ei liikaa koska silloin kiihtottavuus poistuu. Arvaaminen edellyttää, että arvaaja ja arvattava ylipäätään haluavat ajatella näin vaatetuksesta tai kiihottavuudesta. 

"En halua näyttää privaattipaikkojani kaikille"

=

"Haluan peittää privaattipaikkani kaikilta"

Paljastelun ja peittämisen logiikka rakentaa seksuaalisuuden sukupuolielinten varaan. Tällainen käsitys on sukua lääkärien tavalle katsoa seksuaalisuutta ja näennäisestä tieteellisyydestä huolimatta se mystifoi naisen privaattipaikat ja kasvattaa niiden "markkina-arvoa". 

Tinder ja satunnaisuuden romantiikan tuho (ja nousu)

Suomi kysyy mistä Tinder ilmestyi? Se ei ihmettele, miten taas yhdestä uudesta kännykkäsovelluksesta on tullut niin suosittu niin lyhyessä ajassa vaan miten suomalainen deittailukulttuuri pystyi muuttumaan yhden "appsin" avulla?

Ei se muuttunutkaaan. Tai muuttui. Mutta ei Tinderin takia.

Suomalaisen deittailun ongelmana on pidetty deittailun puutetta. Ihmiset tapaavat satunnaisesti ravintoloissa ja muissa paikoissa, joista saa alkoholia. Tämä taas nähdään seurauksena suomalaisten yksilöllisistä piirteistä, kuten ujoudesta, konstailemattomuudesta, puutteellisesta tunneilmaisusta ja kasvojen menettämisen pelosta.

Ravintoloiden keskeisyys soidinmenoissa selitetään tässä näkemyksessä väärin päin. Todellisuudessa ravintola on tarkasti harkittu paikka ja ihmiset toimivat ravintoloiden sisällä valmiiksi määriteltyjen sääntöjen mukaan. Soidinmenoissa näkyvä suomalaisen miehen ujous on edellytys oikeutetulle seksuaaliselle lähestymiselle.

Ravintolatutustumisen tärkein piirre on satunnaisuus. Yhdysvalloissa suhde- ja partnerisuunnittelu kuuluvat jokaisen sinkun arkeen, mutta Suomessa ei etsitä suhteita tai ihmisiä vain yhdenlaisten syiden vuoksi. Kumppanin kriteerien sijaan pääosassa onkin omien tarpeiden tunnistaminen ja erilaisten tarpeiden kunnioittaminen. 

Suomalaiset vierastavat suhteiden hankkimista sinänsä eivätkä pidä avioliittoa romanttiseen suhteen itsestään selvänä päämääränä. Suhteisiin vievät tunteet hyväksytään valmiiksi ristiriitaisiksi. Suhdesuunnitelmat taas ovat keskenään ristiriitaisten tunteiden järjellistämistä ja siksi suunnitelmien muuttuminen on hyväksyttävää, kun keinotekoiset rakennelmat kaatuvat.

Nettideittailu on ollut noloa samasta syystä kuin muukin suunnitelmallinen parisuhteiden ja ihmisten etsintä. Se ei kunnioita satunnaisuuden romantiikan periaatetta. Satunnaisuuden romantiikan taustat löytyvät hyvinvointivaltion tasa-arvosta sekä talonpojan kohtalonuskon ja verkkaisen elämäntyylin filosofiasta. Joku voisi myös sanoa, että Suomessa ei ole tarvetta suunnitella romanttisia ja seksuaalisia suhteita.

Satunnaisuuden romantiikka on ollut hiipumassa ja erilaisia nettideittipalveluita on syntynyt samalla tahdilla kuin Internetin alkuaikoina. Eliittikumppani.fi vie satunnaisuuden vierastamisen pisimmälle ja monet luulivat, että palvelu olisi liian irvokas Suomeen.  Siitä tuli kuitenkin Suomen suosituimpia deittauspalveluita, koska ihmiset haluavat ajatella suunnittelevansa uraa, harrastuksia, suhteita, seksiä, lapsia ja seuraavan päivän erikoiskahviin sopivaa siirappivalintaa. Suunnittelemisen uusi perspektiivi ei tarkoita, että käytännön elämässä suunniteltaisiin enempää kun aiemmin, mutta kokemus suunnitelmallisuudesta täytyy syntyä.

Tinder tuli eläväksi, kun nettideittailu ei ollut enää noloa. Tinder ei ole silti sama asia kuin eliittikuumppani.fi eikä se ole pelkästään satunnaisuuden romantiikan tuhoa. Parasta Tinderissä onkin, että se yhdistää satunnaisuuden ja suunnitelmallisuuden:

a) Tinderin idea viittaa suunnitelmallisuuteen: siellä etsitään matcheja. Vaikka monet haluavat puhua kuvien tai profiilien selailusta, Tinderin lataaminen ja käyttäminen on suunnitelmallinen teko suhteiden etsinnän puolesta.

b) Kaikki matchien etsimiseen liittyvä informaatio viittaa kumppanin tai suhteen kriteereihin, joita pohditaan ns. järkevästi. Kumppaneiden kriteerien määrittelyä tapahtuu myös kaikissa kohtaamisissa ilman järkevää pohdintaa, mutta rationaalisella harkinnalla tehdään erilaisia valintoja.

c) Tinderissä ei tarvitse määritellä tarkoitusperiään eikä paljon mitään muutakaan. Tämä jättää tilaa monille tarpeille, vaikka käyttäjät raportoivat tinderin sopivan lähinnä seksiseuran hakemiseen. Pelkästään seksin etsiminen ei ole itsessään satunnaista tai suunnitelmallista mutta sen sijaan suhtautuminen seksiin asiana, jota ei kannata tehdä 'ennen kuin me tunnetaan', kertoo yleensä satunnaisuuden romantiikan tuhosta.

d) Käyttäjiä voi selata nopeasti ja heidän kohdallaan voi käyttää spontaania valintaa. Käyttäjille voi antaa keskenään erilaisia merkityksiä samalla, kun itse pohtii erilaisten ihmisten synnyttämiä "kolahduksia". Tämä opettaa pois suhteiden yksinkertaisesta lokeroimisesta vakaviin ja vähemmän vakaviin suhteisiin.

Tinder antaa mahdollisuuksia satunnaisuuden romantiikkaan perustuvalle tutustumiselle, mutta vain oikein käytettynä. Tinderiin käyttöön pätee samat ohjeet kuin yökerhoihinkin. Siellä kannattaa toimia yleistä normia vastaan saadakseen odottamatonta seuraa. Tinderin hakujärjestelmä perustuu kuitenkin kriteereille, joten se korostaa automaattisesti siihen sovellettavia käyttäytymissääntöjä ja sukupuolirooleja.

Satunnaisuuden romantiikka väheksyy sukupuolten tehtävien erottelemista. Tinder on taas yksi mahdollisuus rikkoa suunnitelmallisesti suhteisiin liittyviä sukupuolisia rajoja, jotka Tinderin kohdalla tuntuvat liittyvän ainakin markkina-arvoon, aloitteisiin, seksiin, suhteiden määrittelyn tarpeeseen, toisen huomioon ottamiseen, seksuaaliseen ja romanttiseen vastuuseen ja suhteiden loppumiseen.

Demarifeministi ja vihreä feministi keskustelevat strippaamisesta

<Veministi> Miksi strippaaminen on niin halveksittua Suomessa?

<Deministi> Koska suomalaiset naiset eivät halua keikistellä rahasta miesten edessä. 

<Veministi> Entä missit, mallit, fitnessmallit, alusvaatemallit, pr-ihmiset, juontajat, viidakon tähtöset ja iltatytöt? Ulkonäkötyöläiset lisääntyvät koko ajan.

<Deministi> Niissä on kyse eri asiasta. Strippaaminen on äärimmäistä.

<Veministi> Olen samaa mieltä, mutta miten? 

<Deministi> Srippaamisessa on kyse suoremmin seksistä.

<Veministi> Mikä sen suoruuden tekee?

<Deministi> Lähinnä alastomuus. 

<Veministi> Strippareilla on suurimman osan aikaa päällä yhtä paljon kuin fitnessmalleilla ja alusvaatemalleilla. Lyhyen aikaa he ovat yhtä alastomia kuin Iltalehden iltatytöt. 

<Deministi> Niin, mutta se on se tapa jolla alastomuutta tuodaan esille ja ne mielikuvat, joita yritetään herättää niissä yököttävissä strippiluolissa.

<Veministi> Eli kyse ei olekaan seksistä vaan mielikuvista, jotka vaativat tulkintaa. Tanssi ja alastomuus ei ole mitään ennen kuin ne tulkitaan seksiksi. Yhtä alastomat ja samalla tavalla käyttäytyvät ihmiset voidaan tulkita eri tavoin ympäristöstä riippuen. Alastomat iltatytöt myyvät vähemmän seksiä kuin stripparit ja alastomat missit ja mallit myyvät vähemmän kuin iltatytöt.

<Veministi> Mutta onko todella niin, että iltatytöt ja fitnessmallit myyvät vähemmän seksiä?

<Deministi> En usko, että vähemmän, mutta ainakin erilaista. Stripparit myyvät pornoa, kun iltatytöt ja fitnessmallit myyvät parempia käsityksiä seksistä. 

<Veministi> Olen eri mieltä, mutta kerro lisää. 

<Deministi> Noh mallien asennot ovat erilaisia ja niissä jää jotain arvailun varaan. Iltatytöistä taas yleensä kerrotaan kuvien lisäksi muutakin, kuten heidän harrastuksistaan ja urasuunnitelmistaan. 

<Veministi> Viittaatko nyt paremmalla seksuaalisuudella siihen, miten mallien vartaloilla myydään hylsysarjoja ja vaatteita? Iltatyttöjen infoboksi on olemassa. Siinä kuvan viereisessä biografiassa on kolme tai neljä kohtaa: unelmamies, mitä ottaisit autiolle saarelle ja horoskooppimerkki sekä (naisellisuuteen liittyvä) motto. Vastaukset ovat usein vihjailevia ja keskenään samanlaisia. 

<Deministi> Eikö tärkeintä ole, että on jotain muutakin kuin römpsää esittelevä kuva?

<Veministi> No ei seksuaalisuuskäsitysten kannalta, koska sillä kaikella muulla luodaan tapa katsoa kuvaa. Iltalehti ja iltapäivälehdet ylipäätään pyrkivät antamaan omanlaisen kuvan seksuaalisuudesta. Kaikki kaksimielisyydet, tissikuvat ja kansanmieliset, ronskit sanonnat ovat suomalainen tapa esittää seksuaalisia asioita. Myös se, että "jotain jää arvailun varaan" toistaa vanhan myytin naisten seksuaalisuudesta salaisuutena. Iltapäivälehtiseksi jos mikä, on esineellistävää pornoa.

<Deministi> Eikö suomalainen seksuaalisuus juuri ole tasa-arvoista ja miten strippaaminen voi muka välttää olemasta suomalaista? 

<Veministi> Suomalainen "erotiikka" on vastuussa strippaamisen huonosta maineesta, koska strippaamisen ajatellaan olevan samanlaista kuin muukin iltapäivälehtiseksi. Suomalainen seksuaalisuus ei ole tasa-arvoista. Kolme suurinta ongelmaa ovat kaupallinen järki, hallinnollinen kontrolli ja pragmaattinen sukupuolimoraali. Poliittisessa puheessa seksuaalinen ilmaisu nähdään samoin kuin demarit näkevät yhteiskunnan ylipätään: sosio-ekonomisin asemina. 

<Deministi> Sanoisin pikemminkin, että demarit ovat vastuussa siitä, ettei naisten tarvitse stripata. Naiset ovat seksuaalisesti tasa-arvoisia miesten kanssa.

<Veministi> Joo, naisten ei tarvitse stripata ja naiset ovat seksuaalisesti tasa-arvoisia miesten kanssa suomalaisen erotiikan sisällä. Erotiikka on taas kaukana naisten omaehtoisesta seksuaalisesta ilmaisusta. Seksuaalisuuden kannalta se antaa mahdollisuuden alkaa iltatytöksi tai olla alkamatta. Se on tasa-arvo-ongelma, että naiset ja miehet eivät halua stripata.

<Deministi> Et olekaan maininnut miehiä ollenkaan tässä keskustelussa? Jos strippaaminen on pelkästään naisten asia, eikö se jo kerro, että markkinat ovat valmiiksi sukupuolisesti epätasa-arvoisia?

<Veministi> Se kertoo, että kysyntä ja tarjonta jakaantuvat sukupuolen mukaan. Onhan meillä paljon naisvaltaisia aloja, joiden sukupuolijakaumaa ei pidetä ongelmana. Ongelma syntyy jos alalle tulo estetään muilta kuin yhden sukupuolen edustajilta. 

<Deministi> Olisi varmasti paljon naisia, jotka haluaisivat katsoa miestrippareita, mutta heidän tarpeensa tuomitaan sosiaalisesti tai heille ei ole riittävästi tarjontaa. 

<Veministi> Normisääntely ja sukupuoliroolit tulevat suomalaisesta erotiikasta. Siitä irrottautuminen taas antaa mahdollisuuden keskittyä estetiikkaan, yksilölliseen kokemuksellisuuteen ja leikkiin. Vasta niiden avulla voidaan puhua seksuaalisesta tasa-arvosta.

Strippari ei ole eroottinen tanssija

Taloustutkimus julkaisee säännöllisesti listauksia ammattien keskinäisestä arvostuksesta. Puhelinmyyjä on aina listan pohjalla "ovelta ovelle" -myyjän kanssa. Lista on kuitenkin puutteellinen koska siitä ei löydy stripparia tai samaa tarkoittavaa nimikettä. Jos löytyisi, se olisi puhelinmyyjääkin alempana.

Stripparin työtä on vaikea arvottaa, koska sitä ei katsota ammatiksi. Stripparin työnimike on olemassa, mutta se ei silti ole oikea ammatti. Ammatit luodaan nimittäin sen mukaan mikä hyväksytään ammattiksi.

Stripparina olemisen ongelmat tulevat esille sen toisesta nimikkeestä: eroottinen tanssija. Suomessa ajatellaan, että työ on työtä. Tanssi on samanlaista kuin raksahommat ja kun tanssin eteen laitetaan toinen sana, saadaan väliseinien rakentaja. Eroottinen tanssija on siis työnimike. Silti stripparista ei tule "ihan yhtä hyvää ammattia kuin mistä tahansa muustakin".

Eroottisen tanssijan tarkoituksena on torjua seksuaalinen tanssija. Suomalaiset tarkoittavat seksikkäällä eroottista. Eroottisuus on tapa, jolla iltapäivälehdet muuttavat lääkäreiden kuvaaman yhdyntätoiminnan keski-ikäisille ja keskiluokkaisille sopivaksi kainosteluronskiudeksi. Paljasta pintaa ja äidin tissiä muistuttavien utareiden "avoin" viljely pyrkii torjumaan sen mikä niissä oikeasti  kiihottaa ja hävettää.

Erotiikalla torjutaan stripparin seksuaalisuus. Stripparina oleminen on nimittäin läpeensä seksuaalista. Toisin kuin esimerkiksi missinä, mallina, fitnessmallina, juontajana, viidakon tähtösenä tai pr-kasvona oleminen. Nämä työnimikkeet on helppo hyväksyä ja niistä voidaan tehdä vaikka ammatteja.

Stripparin iljettävyys on myös missien ja mallien iljettävyyttä. He myyvät strippareiden tapaan itseään miesten objekteiksi. Silti missit ja mallit eivät ole iljettäviä.

Missien, mallien ja strippareiden ero tuntuu pieneltä, vaikka se on äärettömän suuri. Missit ja mallit myyvät kroppaansa erotiikalla (eli iltapäivälehtiyhdynnällä), kun stripparit myyvät seksuaalisuutta. Eri tuotekuvaukset saavat aikaan sen, että stripparit ovat lutkia, kun kaikki muut ulkonäkötyöläiset ovat itsenäisiä naisia.

Erotiikka on myös sukupuolisen tasa-arvon väline. Stripparina olemisen sanotaan olevan iljettävää koska se halventaa naisia. Halveksunta syntyy esineellistämisen kokemuksesta, mutta ei mistä tahansa esineellistämisestä. Strippareissa esineellistetään seksuaalisuutta kun missien ja mallien kohdalla esineellistetään erotiikkaa.

Erotiikka on sosiaalidemokraattista ja sosio-ekonomista. Siinä rakennetaan väliseiniä liiton sääntöjen mukaisesti. Nainen voi halutessaaan siihen lähteä, antaa itsestään juuri sen verran kun haluaa, mutta aina ylhäältä päin tulevien minimiehtojen mukaisesti. Työnantajalla ei ole oikeutta riistää sielua. Erotiikalla myydään vain työroolia työehtojen mukaisesti - muusta ei ole maksettu. Jos mukaan otettaisiin seksuaalisuus, silloin tehtäisiin liikaa liian pienellä palkalla.

Stripparina on pakko paljastaa liikaa. Sielu aukeaa silloinkin, kun ei haluaisi. Sitten joudutaan olemaan seksuaalisia. Naiset eivät halua tätä koska Suomessa seksuaalisuus kuuluu suhteeseen ja sen objektointi yksittäisille miehille, useimmiten poikaystävälle tai aviomiehelle.

Menestyvätkö naiset miesten kustannuksella?

Suomalaiset naiset ovat menestyneitä. He kouluttautuvat miehiä korkeammalle, syrjäytyvät harvemmin, saavat pienempiä väkivaltatuomioita, välttyvät asevelvollisuudelta, elävät pidempään, tekevät vähemmän itsemurhia, heidän terveydenhuoltoonsa käytetään enemmän rahaa ja nykyään he jopa äänestävät miehiä enemmän. 

Tämän lisäksi suomalaisilla naisilla on miehiin verrattuna useampia rooleja ja sosiaaliset odotukset ovat monipuolisempia. Miehiltä odotetaan elämäntilanteiden itsenäistä kestämistä ja naisilta psykologista käsittelyä. Rooliodotusten rajallisuus tarkoittaa, että miehet eivät voi naisten tavoin venyä käyttämään roolilleen kuulumattomia elementtejä, kuten huulipunaa ja hametta saamatta sosiaalista rangaistusta kuten vittuilua. 

Naisten menestyminen saattaa olla yleisesti hyväksytty tosiasia, mutta yhtä usein menestymistä perustellaan miesten hyödyllä. Yhteiskunnan ajatellaan parantuvan kokonaisuudessaan samalla kun naiset 'ottavat miesten kuromaa eroa kiinni'. Tähän sisältyy oletus, että tasa-arvoisuutta voidaan mitata varallisuudella, koulutuksen määrällä, laillisilla oikeuksilla ja kulttuurisella pääomalla (esim. kirjailijoiden ja taiteilijoiden määrä). 

Kuitenkin tässä menestyksen (porvarillisessa) määritelmässä naisten suhteellinen osuus yhteisesti jaettavasta potista kasvaa. Absoluuttinen vauraus voi lisääntyä, mutta tasa-arvoistumisella tarkoitetaan miesten suhteellisen osuuden vähentymistä kaikilla menestymisen mittareilla. 

Miksi sitten naisten tasa-arvoistuminen hyödyttäisi myös miehiä? 

Tasa-arvoistumista voidaan käsitellä porvarillisilla mittareilla, mutta sen ajatellaan olevan ensisijaisesti yhteiskuntaa kokonaisuudessaan kuvaava tila, jossa yhteisö toimii paremmin yksikkönä ja yksilöiden elämänlaatu on siksi parempaa. Toisin sanoen sukupuolten menestymistä ei voi päätellä yhteiskunnallisen vauraudesta, vaikka tasa-arvoisen tilan saavuttaminen edellyttää porvarillisten piirakoiden tasaamista.  

Miesten hyöty näkyy naisten hyödyn kautta sekä miesten sosiaalisten ja sisäisten mahdollisuuksien lisääntymisenä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi miesten rooliodotusten monipuolistumista ja erilaisten elämäntapojen lisääntymistä. Samalla kun miesten omat menestymisodotukset vähenevät, tilalle tulee uusia mahdollisuuksia elää hyvää elämää. 

Mitäs jos naisten menestyminen ei olekaan tasa-arvoistumista?

Tasa-arvopuheessa korostetaan, että naiset haluavat vain saman verran kuin miehilläkin on, ja usein vaatimus pohjautuu patriarkaatin ideaan, jossa yhteiskunta nähdään valmiiksi miesten yhteiskuntana. Taistelu menestyksestä on aina eron umpeen kuromista eikä matriarkaaliselle yhteiskuntajärjestykselle ole suunnitelmaa. Tasa-arvoistaminen ei voi kääntyä itseään vastaan alkamalla alistaa esim. miehiä. 

Suomen oloissa naiset menestyvät useilla tärkeillä porvarillisilla mittareille miehiä paremmin ja palveluyhteiskunnan muodostuminen on yksi keskeisimmistä naisistuvan yhteiskunnan piirteistä. Naisten ja miesten asemat ovat historiallisen kehityksen tuloksia ja Suomen naisistuminen näkyy tietynlaisten miesten syrjäytymisenä. Syrjäytyminen tarkoittaa, että tiettyjen miesten kyvyt, arvot ja persoonallisuuspiirteet eivät enää menesty tai niille jää marginaalinen tila. Samalla heidän paikkansa korvataan uusilla ihmisillä, jotka vastaavat naisistuvia odotuksia.

Porvarillisten menestymisen mittareiden lisäksi voi miettiä onko syrjäytyminen muutakin kuin työpaikkoja. Syrjäytyminen liitetään usein mielenterveysongelmiin, jolloin se ei luo uusia elämäntapoja tai sisäisiä mahdollisuuksia, joita tasa-arvoistumisesta pitäisi seurata. 

Kelpaako menestyville naisille surkea mies?

Tärkeä osa sukupuolten sosiaalisia tarpeita on mahdollisuus pariutua. Suomessa pariutumisen sosiaalinen tarkastelu on yksipuolista, koska tasa-arvopuheessa pariutumisesta tehdään yksilöllinen asia, jota ei voi tai saa tarkastella sosiaalisten lainalaisuuksien kautta. Pariutuminen pelkistyy helposti  seksuaalisiksi oikeuksiksi enkä minä ainakaan löytänyt feministista teoriaa pariutumisesta. Joskus kyseenalaistetaan koko pariutumisen idea liian mekaanisena, mutta silloin jää paljon kysymyksiä feministeillekin tärkeästä seksuaalisesta valinnasta. Pariutumisen periaatteista on tehty ja tehdään jatkuvasti tutkimuksia. 

Naiset ovat perinteisesti naineet taloudellisesti ylöspäin. Naisten preferenssit voidaan selittää historiallisilla tekijöillä, mutta silloin nykyistä pariutumista pitää tarkastella uudella tavalla. Suomessa naisten ei tarvitse naida ylöspäin elantonsa vuoksi, mutta entä muiden syiden? Aktiivinen ja itsevarma mies on edelleen pariutumisen kulttuurinen ihanne, vaikka mieheltä toivotaan muutakin. Syrjäytyneet miehet ovat usein yksinäisiä miehiä ja heidän pariutumisongelmat samastetaan virheellisesti naisten kyvyttömyyteen löytää riittävän hyviä miehiä. 

Naisten menestymiselle nähdään kahdenlaisia mahdollisia seurauksia. Toisessa visiossa naisten menestyminen muuttaa miesten ja naisten välistä dynamiikkaa rakentamalla uudenlaisia romanttisia ja seksuaalisia suhteita, joissa roolit kääntyvät osittain ympäri tai ne murtuvat kokonaan. Uusia suhteita ei voi tarkastella perinteisen roolijaon käsitteillä, mutta ainakin naisten ja miesten keskinäiset odotukset muuttuvat radikaalisti. Tässä tulevaisuudenkuvassa menestyville naisille voi kelvata porvarillisen menestyksen ulkopuolelle jäävät miehet. 

Tämän vision feministisessä versiossa naiset vapautuvat parisuhteen patriarkaalisesta logiikasta ja seksuaalisessa valinnassa korostuu mahdollisesti kumppanuus, moniavioisuus tai erilaiset seksuaalisuuksien yhdistelmät. Suomalaista parisuhdetta on sanottu kumppanuudeksi sillä naiset ja miehet nähdään ennemmin suhteessa toisiinsa kuin toisistaan eroavina olentoina. Sen lisäksi "naisia on aina tarvittu" eli suomalainen parisuhde on historiallisesti käytännönläheinen agraarisuhde eikä sukupuolierolle ole tehty taidetta tai suuria kertomuksia.

Toisessa visiossa miesten ja naisten välinen perinteinen dynamiikka säilyy ja menestyville naisille ei enää löydy riittävän hyviä miehiä vaan tapahtuu ns. itäeurooppalaistuminen, jolloin naiset lähtevät etsimään sopivia miehiä ulkomailta tai kieltäytyvät pariutumisesta. Helsingin nuorten ja koulutettujen sinkkunaisten määrä on yhdistetty tähän ilmiöön.

Yökerhon ei tarvitse olla lihatiski

Suomessa yökerhoilla on vähän tarkoituksia. Suurin osa yökerhoista on valjastettu miesten ja naisten soidinmenoareenoiksi, joita kutsutaan pilkkanimillä 'lihatiski' tai sedula. Näillä nimillä viitataan yökerhojen tehtävään tarjota paikka seksin löytämiselle. Suomessa seksiä ajatellaan tärkeänä hyödykkeenä, jota annetaan ja otetaan, ja johon on myös moraalinen oikeus molemmilla sukupuolilla. Käytännöllinen hyödykelogiikka tekee kuitenkin antajaksi naisen ja ottajaksi miehen. Tähän kuuluu, että seksin toistuva antaminen on moraalisesti epäilyttävää toimintaa eli lutkamaisuutta ja huoramaisuutta.

Yökerhot ovat saaneet asemansa koska Suomessa on tapana erotella selkeästi sosiaaliset tehtävät toisistaan. Tärkeät instituutiot kuten työ, perhe, seksi, koulu, tiede, taide, politiikka on perinteisesti pidetty erossa sääty- ja sukupuolijaon kautta, mutta suomalaisen identiteetin ainutlaatuiset puolet periytyvät historiallisesti alistetusta asemasta ja agraarisuudesta, jotka tekevät elämismaailmasta edelleen dualististen jakojen maailmaa. Jaot tulevat parhaiten esille kaikille yhteisessä 'maalaisjärjessä'.

Perinteisiä jakoja on työaika/loma, työpaikka/koti, aikuisuus/lapsuus, herra/alamainen, mies/nainen, palkkatyö/yrittäjyys, nälkä/täyttymys, sota/rauha, oma/vieras, tekninen/humanistinen, romanttinen rakkaus/ystävyys, kännissä/selvänä, laiska/ahkera. Dualistiset kategoriat edellyttävät toisiaan ja niiden keskinäinen suhde on moraalisesti latautunut. Ystävyydestä romanttiseen rakkauteen ei voi siirtyä ilman rituaalia (esim. rakkauden tunnustusta), jonka avulla osoitetaan, että kuulutaan uuteen luokkaan.

Yökerhon tehtävä on rajattu, koska Suomessa on vähän paikkoja, joilla on romanttisia ja seksuaalisia funktioita. Suomalaiset eivät halua myöskään yhdistää esimerkiksi seksiä ja töitä - ilotyttöjen paheksunta onkin juuri tämän kritiikkiä. Yökerhoon mennään hakemaan seksiä ja töihin mennään tekemään töitä. Se moninaisten eri asteisten eroottisten merkkien maailma, johon varttuneet suomalaisnaiset addiktoituvat kaukomailla, edellyttää tarpeiden sekoittumista ja niiden kohtelemista osana samaa tilaa ja aikaa.

Yökerhoon voi tuoda useampia tarpeita, vaikka tarpeet olisivat sukupuolisia ja seksuaalisia. Ennen kuin se tapahtuu itsestään, illasta voi tehdä monipuolisemman muistamalla välttää joitakin kliseitä, jotka rakentavat illasta yksipuolista tai tylsää. Tavallisimmat asiat voidaan jakaa miesten ja miesten asioihin, naisten ja naisten asioihin, miesten ja naisten asioihin sekä seksin ja ei-seksin asioihin.

Miesten ja miesten asiat yökerhossa: 

Suomessa miehet tulevat keskenään yökerhoon etsimään naisia. Pubissa voidaan käydä sekaporukalla, mutta yökerho lihamarkkinoina pakottaa miehet siirtymään omille paikoilleen melko huvittavilla tavoilla. Rituaalisena no-mans-landina toimii tanssilattia.

Miesten keskinäisen maailman ja sen yökerhoa rakentavan vaikutuksen voi rikkoa paradoksilla. Menemällä tutustumaan toisiin miehiin. Sen lisäksi, että tämä auttaa unohtamaan neuroottisen soidinmenotoiminnan ja tuo illalle lisää tarkoituksia, se auttaa lähestymään naisia paremmin kuin naisiin tutustuminen. Jos tämä tuntuu oudolta, lue lisää Neil Straussin Pelimiehestä.

Naisten ja naisten asiat: 

Naiset tulevat myös keskenään yökerhoon etsimään miehiä, mutta siinä missä miesten soidinmenotoiminta on toistuvien pakkien sietämistä, nainen pettyy huonojen miesten kautta omaan kykyynsä houkutella uusia hylkäämisen sietäjiä. Toiset naiset toimivat yökerhossa tämän siirtovaikutuksen vahvistajina eikä heihin keskittyminen auta murtamaan yökerhon rakennetta.

Nainen pystyykin murtamaan naisten keskinäisen maailman täysin vastakkaisella tavalla. Hänen pitää mennä juttelemaan naisten sijaan miehille. Lähestymisen tarkoitusperillä ei ole merkitystä, koska naisten aktiiviset aloitteet liennyttävät miesten pakonomaista herutustaipumusta rikkomalla valmiita rooleja, joiden vankina miehet perseitä puristelevat. 

Miesten ja naisten asiat: 

 Miesten kannattaa iskeä naisia ja naisten miehiä. Seksuaalisen toiminnan alue on todella laaja ja jännittävä, joten sen rajaaminen yökerholle ominaiseen 'saatille lähtöön' valomerkin jälkeen on tylsää ja tämä yksipuolisuus luo eniten niitä, jotka kertovat pettyneensä yhden illan juttuihin ja olevansa siksi suhdeihmisiä. 

Paras sääntö miesten ja naisten välisissä asioissa on valmiiden merkitysten karttaminen ja yökerhon muuttaminen seksuaaliseksi karnevaaliksi. Karnevaaliin tullaan juhlimaan yhteisöä ja omaa elämää ilman ennalta määriteltyjä sääntöjä. Tarkoituksena ei ole lisätä 'saatille lähdön' määrää - sitä varten on ruotsinlaiva. Yhtä vaarallista on naisille ominaisen itsetarkkailun lisääntyminen kohtaamistilanteissa. Tietysti lähestyvän hottiksen tarkoitusperistä haluaa ottaa selvää, mutta yökerhon ympäristössä se palvelee vain tarkoitusperien paljastumista ennalta-arvatuiksi.

Samalla tavalla naisen 'antamisen' mahdollisuuksia haluaa tutkia, mutta tuo empiirinen projekti antaa keskimäärin vain rooleihin kirjattuja tuloksia. Toisin sanoen, vaikka tekisitkin yökerhon kontekstissa kaiken oikein ja pääsisit jonkun punkkaan, saamisesta tulee tylsää. 

Seksin ja ei-seksin asiat 

Yökerho seksin hakemisen yksityisalueena saa aikaan häpeän tunnustamista ja kieltämistä. Naisille on tärkeää kertoa ennen yökerhoon menemistä haluavatko he tänään seksiä vai eivätkö halua. Jos eivät halua, he kertovat saman asian antamalla pakit jokaiselle lähestyjälle tämän markkina-arvosta tai tarkoitusperistä riippumatta. Samalla miehet oppivat, että kaikki mahdolliset kysymykset ovat oikeastaan tiedusteluja seksin mahdollisuudesta. 

Kun seksi voi olla läsnä ilman, että sitä pitää väistellä, saatille lähtö muuttuu saatilla oloksi ilman, että pippelin pitää mennä pimppiin. Eikä tämä tarkoita mitään 'ystävyydestä nauttimista' vaan monipuolisempia tapoja saada. Samalla ei voida osoittaa sitä häpeällistä hetkeä, jolloin nainen muuttuu lutkaksi ja häpeää on vaikeampi paikantaa. Varmasti naisten pitää edelleen tunnustaa häpeänsä, mutta siitä tulee laimeampi projekti eikä muutu enää krapula-aamun 'morkkikseksi'.

Seksin ja ei-seksin radikaali erottelu poistuu samalla hetkellä, kun eroa ei enää tarvitse tehdä selväksi. Naiset kertovat, ettei miehet vain ymmärrä EI -sanaa ellei sano tiukasti, mutta ei on tärkein syy sille, miksi miehet sanovat aina uudestaan kyllä - sille yhdelle ainoalle yökerhosta löytyvälle asialle.

Uuskonservatiiviset lifestylebloggaajat

Androgyyni on jo pitkään hautonut teoriaa sukupuolikonservatismin noususta. Ilmiötä voi selittää taloudellisesti epävarmoilla ajoilla tai sukupuolikäsitysten eriytymisenä, jolloin uudet naisellisuudet ja miehisyydet saavat enemmän tilaa.

Nuoret naiset käyttävät sukupuolta itsensä selittämiseen entistä enemmän ja erottelevat tärkeitä arvoja sen mukaan mikä on naisellista tai naiselle kuuluvaa. Samalla sukupuolesta suhteena (nainen suhteessa mieheen ja toisin päin) on tullut myös sukupuoli erona (naisen ero mieheen ja toisin päin), joka on Suomessa ollut historiallisesti harvinaisempi puhetapa.

Suurin osa kaikista bloggaajista on naisia ja suurin osa blogeista on lifestyleblogeja. Elämäntapablogien tarkoituksena on esitellä julkisesti omaa identiteettiä sekä hakea varmistusta arkisen elämänkulun vaikeille moraalisille kysymyksille. Lifestyleblogien merkitys nuorten naisten identiteettien kannalta on sama kuin 'uuden tytön esittely' seurapiireille itse tehdyn suosittelukirjeen kautta, vaikka blogeilla etsitään myös "kohtalontovereita". Elämäntapaan liittyvät valinnat ovat entistä avoimempia ja epävarmuus 'oikeista' valinnoista voi olla sietämätön. Sukupuoli on lohdullisen helppo kategoria oikeiden vastausten löytämiseksi.

Androgyyni kävi läpi indiedays -palvelua, joka on erikoistunut lifestyleblogeihin. Blogien teema vaihtelee, mutta kerrontatyyli ja arvomaailma pysyvät samankaltaisina. 20 - 30-vuotiaat naiset esittelevät arkea luksustamalla muotia, ruokaa, ulkonäköä, ihmissuhteita, kuvaamista ja muita harrastuksia. Samalla kysellään retorisesti hyvän elämän perään ja käytetään varovaista, mutta moraalisesti latautunutta kieltä. Teksteistä erottuvat naistyypit erottuvat iän perusteella ja eniten toisiaan muistuttavat alle 25-vuotiaiden tekstit.

Androgyyni löysi teksteistä sukupuolisen konservatismin kannalta keskeisen naistyypin, jonka kaikki elementit löytyvät yhdestä blogista. Nimimerkki Merenhelmi on nykyaikaisen konservatiivisen naisen arkkityyppi, jonka puhetapa ja omakuvaukset kiteyttävät muista blogeista löydettävät piirteet.  

Indiedaysin tyttöjen ulkonäössä yhteistä on ns. feminiininen hipsteriys, jossa yhdistellään perinteisen naisellisia elementtejä silmiinpistäviin tai boheemeihin yksityiskohtiin. Sukupuolijärjestelmässä hipsteriys on harvoin irtiotto ja Merenhelmi kertookin kuvauksessaan, että hänen bloginsa on omistettu "klassiselle tyylille". Samassa kuvauksessa hän mainitsee intohimokseen kirpputoreilla kiertelyn, joka on tyypillinen nykyaikaisen kuluttajan hipsterjulistus.

Merenhelmen blogiteksti "Tätä et tiennyt minusta" on lähtökohdiltaan tyttöteksti, jonka (sukupuolisia) salaisuuksia paljastava puhetapa on yleinen nuorten naisten lifestyleblogeissa.

"Rakastan haleja! Äiti saa halin vähintään kerran päivässä, poikaystävä kuulemma liiankin usein, eikä ystäväni Anettekaan pääse halauksilta pakoon!"

Lifestylebloggarit kuvaavat elämäänsä suvun ja perheen kautta aiempaa enemmän. Uuskonservatiivisen tytön sukuyhteys on hyvinvointivaltion perhejärjestyksen näkökulmasta epätavallisen vahva ja poikaystävä mainitaan suvun kanssa samassa yhteydessä. Näin poikaystävä rinnastetaan verisukulaisten pysyvyyteen samalla, kun hänet jätetään nimettömäksi, mutta miehiseksi "halauksien vierastajaksi".

"Olen aina ollut sitä mieltä, ettei ensimmäisillä treffeillä kuuluisi vielä pussata, saati sitten mitään sen enempää. Kun olimme poikaystäväni kanssa ensitreffeillä pussasin häntä (pieni vahinko) ja väitin vakavalla naamalla sen päivän jälkeen, että se oli poikaystäväni, enkä ainakaan minä ;) Hän mietti hämillään, että niinkö siinä kävi.."

Tämä on klassinen seksuaalisen konservatismin puhetapa, jonka väitettä perustellaan nykyään kahdella tavalla. Kauemmin elänyt psykologinen perustelu korostaa tunteiden (joita naisilla tietenkin on enemmän) tosissaan ottamisen tärkeyttä ja loukkaantumisen (jota naiset tietenkin tekevät helpommin) pelkoa. Sen rinnalle on tullut avoimesti konservatiivinen puhetapa miehistä syöttiä vaanivina kaloina, joita pitää härnätä, jotta he tarttuisivat kunnolla kiinni.

Tämä miesten ja naisten "erosta" elävä perustelu on aina elänyt psykologisen perustelun rinnalla, mutta sitä on haastanut seksuaalinen tasa-arvoajattelu. Uuskonservatiiville suomitytölle sukupuolien ero on silti voimaannuttava asia, vaikka/koska se näkee naisen pihtaamassa.

Merenhelmen "pussausmoka" on vastakohtainen poikaystävän tarkoitukselliselle vonkaamiselle.

"En oo koskaan harrastanut yhden illan juttuja tai maistanut tupakkaa. Liian kiltti tyttö? :)"

Tässä esitellään kiltin tytön idea kaikin puolin puhtaana synnistä. Konservatiivisessa kielessä on tärkeää neitseellisyys ja absolutismi, koska naisellisuudessa on asioita, joita on vaikea puhdistaa, kun ne on kerran liannut. Kysymys "Liian kiltti tyttö?" on kiltteyden alleviivaamista, joka vahvistaa konservatiivista puhetapaa.

"Nukun melkein aina hiukset letillä."

Merenhelmi jatkaa naisellisen puhtauden kuvailua.

" Juon alkoholia tosi harvoin, mutta Espanjan lomilla Mojito meren rannalla on tullut jo perinteeksi! ;)"

Kirjoittaja esittää tärkeän naisellisen puhtauden kuvauksen. Naiselle sopiva alkoholinkäytön muoto voidaan määritellä tavan, estetiikan ja tilanteen sopivuuden kautta sekä miehisen kännin välttelynä. Yhtälöön kuuluu kontrollin menettämisen leikki, joka on itsessään hallinnan ihannointia. Merenhelmen "Mojito Espanjssa meren rannalla" on täydellinen naisellisen hallinnan fantasia.

" Blogista saattaa saada sellaisen kuvan, että olen aika avoin ihminen, mutta todellisuudessa päästän todella harvoja ihmisiä oikeasti lähelleni. Harva tuntee minut pohjimmiltaan ja sitä joskus ihmettelenkin, miten paljon olen kertonut itsestäni ja elämästäni täällä blogissa. Olen aina ollut sellainen, etten päästä kovin helposti ihmisiä lähelleni niin, että he tuntisivat minut hyvin."

Merenhelmi jatkaa otsikon teemaa esittelemällä itsensä salaisuuksien herkkänä ja tunteellisena titanicmummona, kuten piireissä nykyään sanotaan. Samalla "kohtalontoverit" kutsutaan varmistamaan ja voimistamaan kirjoittajan sukupuoli-identiteettiä.

Kuva ei liity kysessä olevaan blogiin

Aloitember tasa-arvoistaisi paremmin kuin Movember

Aloitember on naisille tarkoitettu kampanja, jonka ideana on tehdä kuukauden ajan erilaisia romanttisia ja seksuaalisia aloitteita tuntemattomille miehille.

 Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä naiset tekevät Suomessa jatkuvasti aloitteita tietynlaisille miehille. Jotta kampanjalla olisi oikea vaikutus, naisten pitäisi lähestyä vähemmän suosittuja miehiä, jotka esimerkiksi vastaavat heidän omia julkilausuttuja humanistisia ihanteitaan.

Ei siis tarvitse tehdä muuta kuin lähestyä sitä suurella todennäköisyydellä naisia arvostavaa, hellää ja tukevaa to-be-perheenisää, jonka ainoa virhe saattaa olla, että hän ei kunnioittamisvimmassaan ehdi esittää välinpitämätöntä ja sekkailevaa rokkari/lätkäjätkä/cheekkiä.

Palkinnoksi naiset saavat 

a) tuntea oman seksuaalisen aloitteellisuutensa itsenäistäviä vaikutuksia

b) edistää aidolla tavalla sukupuolista tasa-arvoa

c) huomata miten kiltit miehet ovatkin aika kiinnostavia

d) miehiä

Kampanja ei oleta mitään aloitteen tekemisen jälkeisestä ajasta eli ei ole pakko ryhtyä seksuaaliseen kontaktiin, vaikka se onkin todennäköinen seuraus kampanjan onnistumisesta. Jos naiset pystyvät muuttamaan todellisia pariutumispreferenssejään, heidän suhtautumisensa seksuaaliseen toimintaan lakkaa kulkemasta miehen kautta. Toisin sanoen huoran ei tarvitse enää olla neitsyt ja toisin päin. Näin häpeäpaaluista tulee sulkia hattuun tai vielä enemmän: väkevän naisen seksuaalista itseilmaisua ilman pakkoa laskea, luokitella ja määrittää.

Hard-to-get on raskaampaa miehille

Kun mies lähtee hankkimaan naisia, hän kohtaa nopeasti tavallisten pakkien lisäksi "hard-to-get" ilmiön, jota analysoidaan Feminspiren blogissa. Teksti keskittyy naisen näkökulmaan ja tuo esille kiinnostavalla tavalla naisen vastuun merkityksen romanttisen ja seksuaalisen tutustumisen tilanteissa.

Kirjoituksen viesti osoitetaan naisille: älä sano ei jos tarkoitat kyllä, koska sillä on vaikutuksia miesten ja naisten väliseen dynamiikkaan.

Blogin mukaan naiset opetetaan vastaamaan ei, koska se on paras tapa lähestyä miehiä. Esimerkkien perusteella paras lähestymistapa tarkoittaa tyyliä, jolla nainen ei jää "lopulta" yksin. Puhutaan siis parisuhteen hankinnasta. Tämän lisäksi naiset kertovat saavansa negatiivisia leimoja jos ovat liian aktiivisia.

Miehen rooli on paljon raskaampi. Soidinmenoareenoilla, kuten ravintoloissa ja tanssilavoilla mies voi välittömästi huomata sen kilpailun määrän, jota yksittäiset naiset aiheuttavat. Romanttinen tutustuminen tarkoittaakin naisiin verrattuna kovempaa työtä. Käytännössä miehen pitää valmistautua useampiin pakkeihin päästäkseen tutustumaan edes yhteen naiseen.

Jos tutustumistilanne ei pääty ensimmäisen eleen kohdalla, mies osaa jo odottaa hard-to-get -leikkiä, jonka tarkoituksena on todistaa miehen arvo naisen arvonnousun kautta. Jos nainen on kiinnostunut, miehen itsenäisesti ja omasta tahdostaan osoitettu "kyllä" ei riitä mihinkään. Rasittavat testaukset jatkuvat tunnista toiseen eikä mistään voi olla varma paitsi siitä, että jatkaa täytyy. Nainen voi olla varma, että kävi miten vain, nurkan takana on viisi uutta yrittäjää.

Naiset voivat välttää hard-to-get -logiikan unohtamalla perinteiset puhetavat ja asennoitumalla tutustumistilanteisiin itsestään (eikä normeista) käsin. Seksuaalisten tilanteiden ei tarvitse olla kasvottomia leikkejä vaan naisen ja miehen dynamiikka on vastavuoroista rakentamista, joten avoimuus poikii avoimuutta.

Hang-around -tekniikan vaikutukset itsetuntoon

Varsinkin tytöille tulee yllätyksenä, että nuorten suosimissa yökerhoissa kaikki miehet eivät saa naista vaan nuoret naiset tuppaavat kiinnostumaan samoista kauppatieteilijöistä, rokkistaroista ja lätkän pelaajista. Silti yllättävän monia onnistaa silloin tällöin ja heitä voikin askarruttaa, miksi miesten osakurssit vaihtelevat niin rajusti.

Mies ei välttämättä ole muuten kelvoton vaan saattaa käyttää kyseenalaista tutustumistekniikkaa, jonka minua viisaammat ovat nimenneet hang-around -taktiikaksi. Tekniikkaa voi soveltaa tarkoituksella tai vahingossa, enimmäkseen vahingossa.

Strategian tarkoituksena on pysytellä yökerhossa tytön mukana yhdistettynä taustapiruna, juoman tarjoajana ja väliaikaviihdyttäjänä samalla kun tyttö tutustuu muihin mielenkiintoisempiin miehiin ja naisiin. Illan aikana miehen tunnetilat vaihtelevat hylkäämisen musertavasta kohtaamisesta toivon mikrobeihin, joita etsitään naurettavan pienistä eleistä ja ilmeistä. Välillä mies voi ajatella olevansa jopa vainoharhainen, kun ei osaa tulkita naisen muuttuvaa käytöstä.

Naisen tunnetilat taas vaihtelevat raivon sekaisesta vaivaantuneisuudesta (millä tuo hyypiö saadaan tuosta vittuun) aina kypsään ja seesteiseen hyväksyntään (Onhan toi ihan kiva eikä tässä muitakaan ole). Ei ole vielä selvää tuottaako naisen tunnetilojen radikaali vaihtelu paremman tuloksen kuin seesteisempi meri, mutta päällekäyvän ärsyttämisen riskit eivät yleensä vakuuta hang-around -miestä.

Ulkoisesti toiminta näyttää ristiriitaiselta. Yhtenä hetkenä nainen etsii epätoivoisesti pelastajaa samalla kun mies koittaa välttää nöyryytystä, mutta heti perään syntyykin vaikutelma tavallisesta soidinmenokuviosta, joka on vielä menossa täysosumaa kohti.

Naisen ystävät eivät aina viitsi kysyä hang-aroundmiehen nimeä jututtaessaan ystäväänsä, mutta tietävät kyllä mistä on kyse. Miehen ystävät näyttävät typeränä peukkua, vaikka se pilaakin taktiikan.

Tekniikka on miehelle raskaampaa, koska hänellä on välittömästi enemmän hävittävää. Nainen voi musertaa miehen monta kertaa antamalla olettaa, ettei ole kiinnostunut, vaikka hyväksyy miehen tarjoamat juomat, juttuseuran sekä välivastuksen, jota tarjotaan muille kiinnostavammille miehille.

Onnistuessaankin mies ei voi koskaan tietää, onko häneen tyydytty vain oliko hän illan ykkösvaihtoehto. Pahimmillaan epävarmuus tuhoaa miehen mahdollisuudet tuleviin ihmissuhteisiin ja keskinkertaiseen stondikseen.

Parhaimmillaan tiedostettu hand-around -tekniikka auttaaa tutustumaan naiseen aggressiivisen jahtaamisen ulkopuolella ja opettaa näkemään miehisen kilpailun hupaisana ja yhdentekevänä asiana naisten saamisen kannalta. Hylkäämisestä tulee myös vähemmän dramaattinen, kun ystävyys syrjäyttää jahtaamismotiiveja ja ilta voi olla monella tavalla onnistunut, vaikka se päättyisikin omaan kouraan.

Suklaa parempaa kuin seksi?

Naisten oikeuksille omistettu facebookyhteisö "Women's rights news" julkaisee uutisia ja meemejä, joiden aiheena on naisten asema maailmalla. Tämän kertaisen meemin otsikkona oli makeiset:

                       

Meemissä esitetään leikkimielisenä faktana, että 70% naisista preferoi suklaan seksiä korkeammalle. Väitteeseen on syytä suhtautua vakavasti, koska kohtaamissani kyselyissä on todella saatu samanlaisia tuloksia. Facebookyhteisöön kommentoivat naiset ampuivat kuitenkin meemin nopeasti alas ja kertoivat kuuluvansa siihen kolmeenkymmeneen prosenttiin. 

Naiset väittivät suurimmalla osalla olevan huonoja miehiä tai huonoja rakastajia, jolla he tarkoittivat, että suurin osa naisista preferoisi seksin suklaata ylemmäksi täysin oikeissa olosuhteissa. Se ei poista alkuperäistä väitettä ja valtaosa miehistä preferoi varmasti näissä olosuhteissa seksin suklaata korkeammalle. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa esimerkiksi yhteisön agendan kannalta?

Feminismin tai tasa-arvopyrkimysten ei ole tarvinnut olettaa miesten ja naisten samanlaisia seksuaalisia tarpeita. Kuitenkin hyvin usein argumentoidaan, että naisten seksuaaliset tarpeet ovat lähes yhtä SUURET kuin miestenkin. Ajatusketjua jatketaan väittämällä pettämisen liittyvän muuhun kuin seksin tarpeen sukupuolisiin eroihin. 

Prostituutio yhdistetään harvoin seksin tarpeeseen vaan silloin, kun siitä osataan puhua yksilön tarpeiden kautta, ilotytöissä käyminen yhdistetään vähän vinksahtaneeseen, miehen mielenlaatuun.

Edes prostituutiomarkkinoiden sukupuolinen jakautuminen ei ole herättänyt kovin kummoista keskustelua prostituution olemassaolosta Suomen kaltaisessa tasa-arvoisessa maassa.

Jos meemin väite pitää paikkansa,  Women's rights newsin naisten sietäisi olla ensimmäisten joukossa rakentamassa joka kortteliin naapurin miehille suunnattua ilotaloa.

Naiset ja miehet ovat aina pystyneet olemaan vain ystäviä

Youtubevideossa kysytään tekijöiden mukaan "ikivanhaa" kysymystä:

 Voivatko naiset ja miehet olla vain ystäviä?

Videossa haastatellaan 20 - 30 vuotiaita miehiä ja naisia, joilta tiedustellaan muodollisesti samaa asiaa yhtäaikaa ja erikseen. Kukaan ei pyri kokoamaan tai tulkitsemaan vastauksia vaan videon lopussa johtopäätösten annetaan paljastaa itsensä.

Melkein jokainen nainen vastaa aluksi, että miehet ja naiset voivat olla vain ystäviä. Melkein jokainen mies vastaa, että naiset ja miehet eivät voi olla vain ystäviä. Lopuksi naisilta kysytään uskovatko he ystäviensä olevan salaisesti ihastuneita. Naiset vastaavat sen olevan todennäköistä.

Videon ei ole tarkoitus olla vakavasti otettava tutkimus, mutta se paljastaa yllättävän paljon siitä, miten kysymyksiä kysytään ja niihin vastataan aina tarkoitushakuisesti.

Miehet ja naiset vastaavat nimittäin eri kysymykseen, vaikka heiltä kysytään samaa asiaa:

CAN MEN AND WOMEN BE JUST FRIENDS?

Miehet vastaavat kysymykseen: onko sinulla muita kuin platonisia tunteita ystävänaistasi kohtaan?

Naiset taas vastaavat kysymykseen: voitteko sinä ja ystävämiehesi PYSYÄ ystävinä? (huolimatta mahdollisista tunteista)

Naiset ovat odotetusti sitä mieltä, että miehet ja naiset voivat pysyä ystävinä ja miehet odotetusti kertovat, että heillä on ollut ihastus-rakastus-seksi-tunteita ystäviään kohtaan. Molemmat ovat oikeassa, mutta videon tarkoituksena on todistaa, että naiset elävät harhassa ja miehet tietävät missä oikeasti mennään.

Video paljastaa myös sen, miksi naiset ja miehet tulkitsevat kysymyksen eri tavalla.

Ystävien erilaiset tunteet ristiävät miten sattuu ja molemmat sukupuolet tuntevat aika ajoin ihastus-rakastus-seksi-tunteita joitakin ystäviään kohtaan. Naisten on kuitenkin miestä epäedullisempaa paljastaa näitä tunteita, koska seuraukset ovat raskaammat. 

Johtuipa se normirakenteesta tai muista näkymättömistä laeista, mies tulkitsee kysymystä enemmän itseensä kohdistuvana ja nainen taas yleisempänä, moniin ihmisiin kohdistuvana. Mies kokee tarpeelliseksi kertoa ystävyyteen vaikuttavista itseensä liittyvistä tekijöistä (tunteista) ja nainen taas ottaa ns. solidaarisuutta ylläpitävän asenteen.

Halvan vastakohta ei ole kallis

Särkänniemen kesätyöntekijät päättivät yhteisvoimin tehdä hyväntekeväisyyskalenterin TAYS:n syöpäsaston lasten auttamiseksi. He keksivät hyvän ja tuottavan idean ottaa kuvia vähissä vaatteissa seksuaalisissa yhteyksissä.

Kalenterin facebooksivuilla monet paheksuvat kesätyöntekijöiden hyväntekeväisyystempausta. Arvostelu kohdistuu kuvattavien naisten, kuvaajan tai vastaavan tahon sukupuolimoraaliin. Ihmiset eivät voi uskoa, että tytöt itse haluaisivat ottaa sen kaltaisia kuvia.

https://www.facebook.com/sarkkakalenteri

Tyttöjen kuvia arvostellaan eniten adjektiivilla HALPA.

Hekin, jotka muuten kiittelevät tyttöjen ideaa, ovat pahoillaan, että kuvista tuli niin halpoja. Joko tytöt itse haluavat olla halpoja tai sitten heitä pakotetaan, jolloin kyse on hyväksikäytöstä.

Halpa on sukupuolimoraaliin kohdistuva käsite, jonka sisältö ei ole ajankuluessa juurikaan muuttunut. 

Se tarkoittaa vieläkin naista, jonka seksuaalinen käytös on liian aktiivista, holtitonta tai harkitsematonta. Silti halvan naisen oletetaan antautuvan miehelle, koska halvaksi joudutaan ja silloinkin, kun nainen tekee itsestään halvan, hän tekee sen miesten vuoksi.

Halvalle on vaikea keksiä vastakohtaa, joka ei tekisi samoja oletuksia naisen seksuaalisuudesta. Tyylibloggarit yrittävät käyttää eleganttia, joka tarkoittaa lähinnä paremmasta yhteiskuntaluokasta tulevaa halpaa naista. Yökerhoissa eleganttius tyhjenee hard-to-get -logiikkaan ja pidempiin hameenhelmoihin.

Siksi yleensä puhutaan hyvästä mausta, joka toimii eleganttia paremmin sillä se piilottaa moraaliset taustaoletukset hämäriin esteettisiin tyyliseikkoihin. Voidaan arvostella tyyliä, vaikka tyylittömyyttä ei osata selittää muulla kuin hameen lyhyydellä tai antavuudella.

Konservatiiviset rakastavaiset keskustelevat

<Tuija Tiukkapipo> Olen niin iloinen, että olen tavannut miehen, joka arvostaa perinteisiä arvoja.
<Mikko Maskuliini> Samoin. Olen tavannut kymmeniä naisia eikä yhdelläkään ole ollut sydän niin kohdallaan kuin sinulla.
<Tuija Tiukkapipo> Kymmeniä naisia? Siis oletko harrastanut seksiä niin monen naisen kanssa?
<Mikko Maskuliini> No miehenhän kuuluu levittää siementään.
<Tuija Tiukkapipo> On tärkeää, että että voimme jakaa tehtävät luonnollisella tavalla!
<Mikko Maskuliini> Edellinen tyttöystäväni ei suostunut edes tiskaamaan
<Tuija Tiukkapipo> Etkö sinä edes tiskaa?

<Tuija Tiukkapipo> Minä olen niin huono vaihtamaan sulakkeita. Vihdoinkin talossa on tekninen ihminen.
<Mikko Maskuliini> Serkkuni on sähkömies. Hän lupasi jo auttaa kaikissa ongelmissa.
<Tuija Tiukkapipo> Sinä varmaan vaihdat auton renkaat, kun minä olen niin heiveröinen, etten jaksa niitä nostella.
<Mikko Maskuliini> Minulla ei ole autoa, mutta luen paljon autolehtiä. Voin varmaan käyttää sinun autoasi jos heitän sinut töihin aamuisin?

<Tuija Tiukkapipo> Tiedätkö, aiemmat mieheni ovat olleet huonoja rakastajia.
<Mikko Maskuliini> Tyttöystäväni ei suostunut ikinä ymmärtämään, että naisen orgasmi ei ole tarpeellinen. Hän valitti, että ajattelen vain itseäni.
<Tuija Tiukkapipo> Minä olen aika viriili.
<Mikko Maskuliini> Viriilit naiset ovat siitä hyviä, että he ovat aina valmiina.

<Mikko Maskuliini> Kun saamme lapsia, haluan, että jäät kotiin lasten kanssa. Minä tuon leivän pöytään.
<Tuija Tiukkapipo> Eihän sinulla ole töitä.
<Mikko Maskuliini> Sinun ei tarvitse siitä huolehtia. Kunhan huolehdit lapsista.
<Tuija Tiukkapipo> Mutta minä ansaitsen tällä hetkellä yli 5000 euroa kuussa.

<Mikko Maskuliini> Minä olen luonteeltani johtajatyyppi. Tahdon sanoa viimeisen sanan.
<Tuija Tiukkapipo> Se on hyvä idea, mutta muista, että sinä olet käynyt ammattikoulun ja minä olen maisteri. Voin tietää monista asioista enemmän kuin sinä.
<Mikko Maskuliini> Mutta sinä et osaa käyttää sitä tietoa.
<Tuija Tiukkapipo> Kerrottiinko niin raksalla?
 

Itsenäisen ihmisen pitää kestää tuijotusta

Rosa Meriläinen kirjoitti, että miesten riisuvat katseet kaupungilla ja julkisissa tiloissa ovat vastenmielisiä ja niitä pitäisi rajoittaa. Katseet ovat vastenmielisiä, koska ne tuntuvat pelkistävän naisen esineeksi hänen omassa kokemusmaailmassaan.

Tuntemattoman miesihmisen katse varastaa naisen identiteetin ja yhtäkkiä hän tuntee olevansa olemassa vain miestä varten.

Rosa ei ymmärtänyt, että itsenäiseksi naiseksi tai mieheksi kasvamisen elinehto on esineellistävän katseen kestäminen ja sen muuttaminen itselle hyödylliseksi tunteeksi. 

Jokainen sosiaalinen tila on täynnä ihmisten katseita, jotka ovat samaan aikaan seksuaalisia, asiallisia, sukupuolisia, universaaleja, käytännöllisiä ja estetisoivia. Mikään katse ei ole pelkästään himokas siinä mielessä, että ihmisen tietoinen tarkoitus olisi himoita.

Naiset katsovat myös esineellistävästi, johon mies reagoi naista useammin itsetehostuksella (sulkien pörhistelyllä) eli asettumalla vielä selkeämmin katseen kohteeksi. Toisaalta katseen voi myös lukea ja luovuttaa pois.

Esineellistävä katse voi siis päinvastoin korostaa ihmisen erityisyyttä muihin nähden. Se voi olla persoonaa vahvistava kokemus.

Näitä kokemuksia saadaan pitämällä tissipaitaa ja minishortseja ylpeästi ja asettumalla objektiksi ja subjektiksi samaan aikaan.

Minishortsit kertovat itsenäisyydestä

Kesähelteillä hesarin tyylibloggareilla on erityisen paljon töitä, kun he kilpailevat ilkeimmän kesäpukeutumiskriitikon tittelistä. Eniten napistaan naisten pikkuruisista shortseista, jotka ovat tyylittömiä koska

a) läskien ei pitäisi pukeutua paljastaviin asuihin 

tai

b) paljastelu on tyylitöntä, koska se on moraalitonta

Useimmat kriitikot eivät osaa päättää kumpi kohta on merkittävämpi, josta voimme päätellä, että a-kohta on b:n jatke. Hoikat ja lihaksikkaat saavat armahduksen sukupuolimooralilta ja heillä on oikeus paljastella. 

Juuri sukupuolimoraalin takia jokaisen naisen pitäisi halutessaan pitää todella pieniä minishortseja. Shortseilla on samanlainen arvo kuin sillä tissipaidalla, joka ostetaan tissien näyttämisen vuoksi. Toisin sanoen nainen ostaa paidan näyttääkseen tissejään, astuakseen objektiksi omilla ehdoillaan ja tehdäkseen tarvittaessa samaa miehille.

Jokaiselle kuuluvan itsemäärämisoikeuden voi kuitenkin tuhota samalla tavalla kuin tissipaidankin kanssa: Nostamalla tissipaitaa ylös seksuaalisen katseen kohdatessaan.

Minishortseille on erittäin vaikea tehdä tätä naisille rituaalinomaista peittämiselettä, koska shortseja joutuu vetämään molempien pakaroiden kohdalta alaspäin suurin piirtein näin: 

                                            

Tytöt eivät halua tietää ystäviensä poikaystävien "privaattipaikoista"

Ei voi laskea ihan yhden käden sormilla, kuinka monta kertaa tuntemani tytöt ovat kieltäneet  ystäviään kertomasta seksiin liittyviä tarinoita poikaystävistään. Intuitiivisesti jutut tuntuvat ällöttäviltä tai vain sopimattomilta.

Jos kuuntelijat vielä tuntevat poikaystävän, he voivat ilmoittaa ilmeen ja huudahduksen kera, etteivät todellakaan tahdo tietää mitään seksuaalista miehestä, jonka he tuntevat.

Miehiltä en ole ikinä kuullut samaa ja arkisesti voidaan todeta, että keskimäärin miehet haluavat kuulla sopimattomia asioita kavereidensa tyttöystävistä.

Ällötys on kuitenkin tytöiltä väärä reaktio jos kyse on vain sopivista asioista sopimattomissa paikoissa.

Todellisuudessa ällötys syntyy hetkessä, jossa naisen pitäisi alkaa ajatella tuntemaansa miestä seksuaalisella tavalla.

Sen lisäksi, että naiset haluavat erotella miestä selkeämmin seksuaaliset ja ei-seksuaaliset tuntemukset, suhteet ja roolit, he suhtautuvat miehen seksuaalisuuteen (ilman naista) ällöttyen. 

Kyseessä on sama reaktio, jonka saa jos yrittää kertoa naiselle jostain onanointiin liittyvästä asiasta.

Miehisessä seksuaalisuudessa ei ole naiselle mitään viehättävää ellei hän pysty jollain tajuisella tai alitajuisella tavalla sisällyttämään "omakuvaansa" mielikuvien sisään.

Samaa ilmiötä on analysoity toisin päin, jolloin huomattiin, että miehen on helpompi sisällyttää "omakuvansa" naisen seksuaalisuuden yhteyteen ja näin esimerkiksi naisten keskinäinen aistillisuus on kiinnostavaa sen vaarattomuuden vuoksi. Kahden naisen kanssa homoseksuaalisista jännitteistä ei ole vaaraa.