lauantai 10. toukokuuta 2014

Strippari ei ole eroottinen tanssija

Taloustutkimus julkaisee säännöllisesti listauksia ammattien keskinäisestä arvostuksesta. Puhelinmyyjä on aina listan pohjalla "ovelta ovelle" -myyjän kanssa. Lista on kuitenkin puutteellinen koska siitä ei löydy stripparia tai samaa tarkoittavaa nimikettä. Jos löytyisi, se olisi puhelinmyyjääkin alempana.

Stripparin työtä on vaikea arvottaa, koska sitä ei katsota ammatiksi. Stripparin työnimike on olemassa, mutta se ei silti ole oikea ammatti. Ammatit luodaan nimittäin sen mukaan mikä hyväksytään ammattiksi.

Stripparina olemisen ongelmat tulevat esille sen toisesta nimikkeestä: eroottinen tanssija. Suomessa ajatellaan, että työ on työtä. Tanssi on samanlaista kuin raksahommat ja kun tanssin eteen laitetaan toinen sana, saadaan väliseinien rakentaja. Eroottinen tanssija on siis työnimike. Silti stripparista ei tule "ihan yhtä hyvää ammattia kuin mistä tahansa muustakin".

Eroottisen tanssijan tarkoituksena on torjua seksuaalinen tanssija. Suomalaiset tarkoittavat seksikkäällä eroottista. Eroottisuus on tapa, jolla iltapäivälehdet muuttavat lääkäreiden kuvaaman yhdyntätoiminnan keski-ikäisille ja keskiluokkaisille sopivaksi kainosteluronskiudeksi. Paljasta pintaa ja äidin tissiä muistuttavien utareiden "avoin" viljely pyrkii torjumaan sen mikä niissä oikeasti  kiihottaa ja hävettää.

Erotiikalla torjutaan stripparin seksuaalisuus. Stripparina oleminen on nimittäin läpeensä seksuaalista. Toisin kuin esimerkiksi missinä, mallina, fitnessmallina, juontajana, viidakon tähtösenä tai pr-kasvona oleminen. Nämä työnimikkeet on helppo hyväksyä ja niistä voidaan tehdä vaikka ammatteja.

Stripparin iljettävyys on myös missien ja mallien iljettävyyttä. He myyvät strippareiden tapaan itseään miesten objekteiksi. Silti missit ja mallit eivät ole iljettäviä.

Missien, mallien ja strippareiden ero tuntuu pieneltä, vaikka se on äärettömän suuri. Missit ja mallit myyvät kroppaansa erotiikalla (eli iltapäivälehtiyhdynnällä), kun stripparit myyvät seksuaalisuutta. Eri tuotekuvaukset saavat aikaan sen, että stripparit ovat lutkia, kun kaikki muut ulkonäkötyöläiset ovat itsenäisiä naisia.

Erotiikka on myös sukupuolisen tasa-arvon väline. Stripparina olemisen sanotaan olevan iljettävää koska se halventaa naisia. Halveksunta syntyy esineellistämisen kokemuksesta, mutta ei mistä tahansa esineellistämisestä. Strippareissa esineellistetään seksuaalisuutta kun missien ja mallien kohdalla esineellistetään erotiikkaa.

Erotiikka on sosiaalidemokraattista ja sosio-ekonomista. Siinä rakennetaan väliseiniä liiton sääntöjen mukaisesti. Nainen voi halutessaaan siihen lähteä, antaa itsestään juuri sen verran kun haluaa, mutta aina ylhäältä päin tulevien minimiehtojen mukaisesti. Työnantajalla ei ole oikeutta riistää sielua. Erotiikalla myydään vain työroolia työehtojen mukaisesti - muusta ei ole maksettu. Jos mukaan otettaisiin seksuaalisuus, silloin tehtäisiin liikaa liian pienellä palkalla.

Stripparina on pakko paljastaa liikaa. Sielu aukeaa silloinkin, kun ei haluaisi. Sitten joudutaan olemaan seksuaalisia. Naiset eivät halua tätä koska Suomessa seksuaalisuus kuuluu suhteeseen ja sen objektointi yksittäisille miehille, useimmiten poikaystävälle tai aviomiehelle.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti