tiistai 27. toukokuuta 2014

Feministinen puolue Suomessa

Feministinen aloite sai Ruotsin eurovaaleissa yli viisi prosenttia äänistä ja myös ensimmäisen europarlamentaarikkonsa. Vastaavaa puoluetta on vaikea siirtää Suomeen sellaisenaan, koska täällä feminismi tarkoittaa eri asiaa. Ruotsissa ei ole pysähdytty sosioekonomiseen tasa-arvoon vaan sukupuolten asemia lähestytään naisten, miesten ja muiden sukupuolien elämisen ongelmina. Niistä ei voi erottaa etnisyyden, luokan tai rodun vaikutusta.

Samalla huomataan, ettei ole naisen tai miehen oma asia, miten he elämäänsä elävät. Tavoiteltavan, kunniallisen ja moraalisesti hyvän sukupuoli-identiteetin mallit luodaan joka tapauksessa yksilön valintojen ulkopuolella silloinkin kun poliittisena tavoitteena on mahdollisimman laaja itsemääräämisoikeus.

Suomessa tasa-arvoajattelu lähtee liikkeelle tiedosta. Miehistä ja naisista on olemassa erilaista asiantuntijoiden välittämää tietoa, joka kertoo mikä tasa-arvossa on tällä hetkellä vikana. Se mikä ei ole vikana, on kunnossa. Tieto voi osoittautua vääräksi jos riittävän monta (tai yksi riittävän hyvä) asiantuntijaa on eri mieltä ja silloin tieto korvautuu uudella tiedolla.

Tiedon asemaa tai sen puolueellisuutta ei mietitä vaan tieto otetaan vastaan ns. käytännöllisenä.  Tämä tarkoittaa, että tasa-arvon mittariksi hyväksytään vain asioita, jotka voidaan haistaa, maistaa (ja tuhlata kauppoihin) nykyisistä lähtökohdista käsin. Hyvää tietoa pitää voida soveltaa arjessa, virastoissa ja markkinoilla. Käytännöllinen asenne ei kiinnitä huomiota sosiaalisen muutoksen syihin vaan laskee mieluummin tilastoja. Tilastot pystyvät laskemaan meille ennestään tuttuja tasa-arvo-ongelmia kuten palkkaeroja, poliisille ilmoitettuja väkivallantekoja sekä gallupilla saatuja mielipiteitä.

Kaikissa käytännöllisen asenteen välineissä on sama ongelma: ne tunnistavat vastauksiksi vain itsensä kaltaisia asioita. Jos ja kun Suomeen perustetaan feministinen puolue, sen pitää yrittää vastata kysymykseen "miksi sosioekonominen tasa-arvo ei riitä ja miksi sen yli meneminen ei ole mitään "naisten ylivaltaa".

Käytännöllisestä asenteesta tuntuu, että "naiset vaativat liikaa" koska muutosvaatimukset menevät yli hilseen. Siksi suomalaisen feministisen puolueen pitäisi muodostaa eurooppalaisten vastineidensa kaltainen ohjelma, joka yrittää kitkeä käytännöllisen asenteen sukupuolten tasa-arvoa koskevasta poliittisesta puheesta. Ohjelmassa pitäisi huomioida ainakin nämä asiat:

1. Suomalainen sukupuolijärjestelmä eroaa muista eurooppalaisista, mutta myös pohjoismaisista järjestelmistä näennäisellä sukupuolettomuudella, jonka saa aikaan käytännöllinen asenne sukupuolista tietoa kohtaan.

2.Sosioekonominen tasa-arvo estää näkemästä, miten se ylläpitää sortavia rakenteita määrittelemällä sukupuolten tasa-arvon käytännöllisen asenteen mukaisiksi (esimerkiksi palkkaeroiksi).

3. Tasa-arvopolitiikka on pyrkimys, joka nimeää kohteensa valmiiksi eikä näe muuta. Sukupuolena elämisen ongelmat eivät ratkea niiden valmiilla nimeämisellä.


4. Seksuaalista vapautumista ei ole Suomessa (eikä ehkä muuallakaan) koskaan tapahtunut vaan vapautumiseksi kutsuttiin laajamittaista identiteettipolitiikkaa, jossa naisen seksuaalisuuden säätelijöiden roolit jaettiin uudelleen.

5. Kun tasa-arvo ei riitä, tilalle pitää ottaa uusia hyvän elämän käsitteitä, jotka luovat pohjaa käytännöllisen asenteen ulkopuoliselle sukupuolisuudelle. Tähän asti täysin huomiotta on jäänyt esteettinen asenne.











1 kommentti:

  1. Sanot: "Tilastot pystyvät laskemaan meille ennestään tuttuja tasa-arvo-ongelmia kuten palkkaeroja." Tuossa pitäisi lukea "tasa-arvotilastot". Nykyiset palkkaeroa mittaavat tilastot eivät ole Eduskunnan oikeusasiamiehen ja Tilastokeskuksen pääjohtajan mielestä tasa-arvotilastoja ja kuitenkin niihin vedotaan, kun julkisuudessa puhutaan miesten ja naisten palkkaerosta.

    EU-parlamentti on päätöslauselmassaan 2008/2012(INI) määritellyt kuinka tehdään tasa-arvoinen palkkavertailu. Mikään Suomen virallinen palkkatilasto ei täytä näitä laskentasääntöjä. Päätöslauselman liitteessä 1 sanotaan, että palkkaeron mittaaminen ei saa perustua pelkästään bruttoansiovertailuun ja kaikki nämä Suomen tilastot ovat juuri sellaisia.

    VastaaPoista