keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Menestyvätkö naiset miesten kustannuksella?

Suomalaiset naiset ovat menestyneitä. He kouluttautuvat miehiä korkeammalle, syrjäytyvät harvemmin, saavat pienempiä väkivaltatuomioita, välttyvät asevelvollisuudelta, elävät pidempään, tekevät vähemmän itsemurhia, heidän terveydenhuoltoonsa käytetään enemmän rahaa ja nykyään he jopa äänestävät miehiä enemmän. 

Tämän lisäksi suomalaisilla naisilla on miehiin verrattuna useampia rooleja ja sosiaaliset odotukset ovat monipuolisempia. Miehiltä odotetaan elämäntilanteiden itsenäistä kestämistä ja naisilta psykologista käsittelyä. Rooliodotusten rajallisuus tarkoittaa, että miehet eivät voi naisten tavoin venyä käyttämään roolilleen kuulumattomia elementtejä, kuten huulipunaa ja hametta saamatta sosiaalista rangaistusta kuten vittuilua. 

Naisten menestyminen saattaa olla yleisesti hyväksytty tosiasia, mutta yhtä usein menestymistä perustellaan miesten hyödyllä. Yhteiskunnan ajatellaan parantuvan kokonaisuudessaan samalla kun naiset 'ottavat miesten kuromaa eroa kiinni'. Tähän sisältyy oletus, että tasa-arvoisuutta voidaan mitata varallisuudella, koulutuksen määrällä, laillisilla oikeuksilla ja kulttuurisella pääomalla (esim. kirjailijoiden ja taiteilijoiden määrä). 

Kuitenkin tässä menestyksen (porvarillisessa) määritelmässä naisten suhteellinen osuus yhteisesti jaettavasta potista kasvaa. Absoluuttinen vauraus voi lisääntyä, mutta tasa-arvoistumisella tarkoitetaan miesten suhteellisen osuuden vähentymistä kaikilla menestymisen mittareilla. 

Miksi sitten naisten tasa-arvoistuminen hyödyttäisi myös miehiä? 

Tasa-arvoistumista voidaan käsitellä porvarillisilla mittareilla, mutta sen ajatellaan olevan ensisijaisesti yhteiskuntaa kokonaisuudessaan kuvaava tila, jossa yhteisö toimii paremmin yksikkönä ja yksilöiden elämänlaatu on siksi parempaa. Toisin sanoen sukupuolten menestymistä ei voi päätellä yhteiskunnallisen vauraudesta, vaikka tasa-arvoisen tilan saavuttaminen edellyttää porvarillisten piirakoiden tasaamista.  

Miesten hyöty näkyy naisten hyödyn kautta sekä miesten sosiaalisten ja sisäisten mahdollisuuksien lisääntymisenä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi miesten rooliodotusten monipuolistumista ja erilaisten elämäntapojen lisääntymistä. Samalla kun miesten omat menestymisodotukset vähenevät, tilalle tulee uusia mahdollisuuksia elää hyvää elämää. 

Mitäs jos naisten menestyminen ei olekaan tasa-arvoistumista?

Tasa-arvopuheessa korostetaan, että naiset haluavat vain saman verran kuin miehilläkin on, ja usein vaatimus pohjautuu patriarkaatin ideaan, jossa yhteiskunta nähdään valmiiksi miesten yhteiskuntana. Taistelu menestyksestä on aina eron umpeen kuromista eikä matriarkaaliselle yhteiskuntajärjestykselle ole suunnitelmaa. Tasa-arvoistaminen ei voi kääntyä itseään vastaan alkamalla alistaa esim. miehiä. 

Suomen oloissa naiset menestyvät useilla tärkeillä porvarillisilla mittareille miehiä paremmin ja palveluyhteiskunnan muodostuminen on yksi keskeisimmistä naisistuvan yhteiskunnan piirteistä. Naisten ja miesten asemat ovat historiallisen kehityksen tuloksia ja Suomen naisistuminen näkyy tietynlaisten miesten syrjäytymisenä. Syrjäytyminen tarkoittaa, että tiettyjen miesten kyvyt, arvot ja persoonallisuuspiirteet eivät enää menesty tai niille jää marginaalinen tila. Samalla heidän paikkansa korvataan uusilla ihmisillä, jotka vastaavat naisistuvia odotuksia.

Porvarillisten menestymisen mittareiden lisäksi voi miettiä onko syrjäytyminen muutakin kuin työpaikkoja. Syrjäytyminen liitetään usein mielenterveysongelmiin, jolloin se ei luo uusia elämäntapoja tai sisäisiä mahdollisuuksia, joita tasa-arvoistumisesta pitäisi seurata. 

Kelpaako menestyville naisille surkea mies?

Tärkeä osa sukupuolten sosiaalisia tarpeita on mahdollisuus pariutua. Suomessa pariutumisen sosiaalinen tarkastelu on yksipuolista, koska tasa-arvopuheessa pariutumisesta tehdään yksilöllinen asia, jota ei voi tai saa tarkastella sosiaalisten lainalaisuuksien kautta. Pariutuminen pelkistyy helposti  seksuaalisiksi oikeuksiksi enkä minä ainakaan löytänyt feministista teoriaa pariutumisesta. Joskus kyseenalaistetaan koko pariutumisen idea liian mekaanisena, mutta silloin jää paljon kysymyksiä feministeillekin tärkeästä seksuaalisesta valinnasta. Pariutumisen periaatteista on tehty ja tehdään jatkuvasti tutkimuksia. 

Naiset ovat perinteisesti naineet taloudellisesti ylöspäin. Naisten preferenssit voidaan selittää historiallisilla tekijöillä, mutta silloin nykyistä pariutumista pitää tarkastella uudella tavalla. Suomessa naisten ei tarvitse naida ylöspäin elantonsa vuoksi, mutta entä muiden syiden? Aktiivinen ja itsevarma mies on edelleen pariutumisen kulttuurinen ihanne, vaikka mieheltä toivotaan muutakin. Syrjäytyneet miehet ovat usein yksinäisiä miehiä ja heidän pariutumisongelmat samastetaan virheellisesti naisten kyvyttömyyteen löytää riittävän hyviä miehiä. 

Naisten menestymiselle nähdään kahdenlaisia mahdollisia seurauksia. Toisessa visiossa naisten menestyminen muuttaa miesten ja naisten välistä dynamiikkaa rakentamalla uudenlaisia romanttisia ja seksuaalisia suhteita, joissa roolit kääntyvät osittain ympäri tai ne murtuvat kokonaan. Uusia suhteita ei voi tarkastella perinteisen roolijaon käsitteillä, mutta ainakin naisten ja miesten keskinäiset odotukset muuttuvat radikaalisti. Tässä tulevaisuudenkuvassa menestyville naisille voi kelvata porvarillisen menestyksen ulkopuolelle jäävät miehet. 

Tämän vision feministisessä versiossa naiset vapautuvat parisuhteen patriarkaalisesta logiikasta ja seksuaalisessa valinnassa korostuu mahdollisesti kumppanuus, moniavioisuus tai erilaiset seksuaalisuuksien yhdistelmät. Suomalaista parisuhdetta on sanottu kumppanuudeksi sillä naiset ja miehet nähdään ennemmin suhteessa toisiinsa kuin toisistaan eroavina olentoina. Sen lisäksi "naisia on aina tarvittu" eli suomalainen parisuhde on historiallisesti käytännönläheinen agraarisuhde eikä sukupuolierolle ole tehty taidetta tai suuria kertomuksia.

Toisessa visiossa miesten ja naisten välinen perinteinen dynamiikka säilyy ja menestyville naisille ei enää löydy riittävän hyviä miehiä vaan tapahtuu ns. itäeurooppalaistuminen, jolloin naiset lähtevät etsimään sopivia miehiä ulkomailta tai kieltäytyvät pariutumisesta. Helsingin nuorten ja koulutettujen sinkkunaisten määrä on yhdistetty tähän ilmiöön.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti